Meikkileikkejä

Käsi ylös, joka tykkää meikkileikeistä!

Meikkileikit tekevät välillä hyvää itse kullekkin. On oikeasti hauskaa lätkiä meikkiä naamaan ilman aikomusta poistua kodin turvasta ihmisten ilmoille ja katsoa kuinka käy. Meikissä on se hauska juttu, että sillä saa oikeasti aika nopeasti muutettua ulkonäköä aika radikaalisti, ja yhtä nopeasti epäonnistuneen pakkelin saa huuhdeltua viemärin syvyyksiin.

Koska halloween lähestyy kovaa vauhtia, ajattelin heittäytyä ihan villiksi. Niinpä kaivoin esiin värikkäimmän meikkipalettini, sekä kuvan tämän meikin inspiraatiosta Harley Quinnista.

Mä oon sellainen tyyppi, joka pitäytyy arkimeikissä kovinkin maltillisessa ja tylsässä. Mun meikkipaletin kuluneimmat luomivärit ovat harmaat ja ruskeat – todella omaperäistä. 

Meikkipohjarutiini on pysynyt samana jo vuosia, mutta uusimpina tuttavuuksina lähiaikoina ovat tulleet uusi (oikeasti jo ikivanha) trendi contouring, jota muuten sitäkin harrastan kovinkin maltillisesti, sekä mun uusi paras kaveri BeautyBlender.

Mulla on tosi hankala iho, jonka hoitaminen on ajoittain tosi vaikeaa. Mulla kesti oikeasti VUOSIA löytää kasvojen puhdistusaine, joka sopii mun herkälle iholle ympäri vuoden. Fiksumpi ihminen olisi ehkä mennyt suoraan apteekkiin hypermarketin sijaan, mutta mä en selvästi ole sellainen ihminen. Täydellinen kasvojen puhdistusaine löytyi lopulta Vichyn Pureté Thermale –sarjasta. Kuivan ihon takia kuorin ihon kerran viikossa saunan yhteydessä, ja olen tehnyt sen jo vuosia kotitekoisella kuorintaseoksella, koska oon todennut että se on a) mukavin b) tehokkain c) halvin keino pitää kasvojen iho heleänä ja raikkaana.

Mulla on myös ollut suuria vaikeuksia löytää oikea meikkivoide. Pari vuotta sitten löysin täydellisen, ja hankin sitä kerralla ainakin kolme tai neljä tuubia. Nyt viimeinen tuubi alkaa olla lopussa ja kun lähdin etsimään samaista tuotetta, huomasin ettei sitä ole enää olemassa! Mulla on nyt siis lähitulevaisuudessa edessä uuden meikkivoiteen metsästys, joka ei rehellisesti sanoen huvita mua yhtään. 

Kuten aiemmin mainitsin, mulla on tosi hankala iho. Se on kuiva, herkkä ja helposti punoittava. Etenkin talvisin joudun rasvaamaan koko kropan kahdesti päivässä joko kookosöljyllä tai arganöljyllä pelkästään estääkseni sitä kiristämästä ja kutisemasta. Joskus mun kasvojen ihoa kuitenkin huvittaa olla erityisen öljyinen. Mitä ihmettä??

Prinsessaleikit tekevät meille aikuisillekkin välillä ihan hyvää. 

"Normal is a setting on the dryer. People like us, we don't get normal!"
-Harley Quinn-

Sunnuntain boho-look

Jos jokin minua tyylillisesti tässä maailmassa inspiroi, se on boho. Siis se boho, jossa on samassa asussa paljon värejä, kuoseja, maksimekkoja ja villatakkeja, seppele päässä ja etnisten kauppojen koruja kaikkialla, minne vain saa korun laitettua.

Tämä on minun kesy versioni bohosta - ja sopivasti sunnuntaipäivältä, jolloin saakin olla vähän boheemi ja irrallaan kaikesta maallisesta.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille! :) 

Minun painoni ei ole sinun ongelmasi

"Kauhee miten susta on tullut tollainen muodoton lössykkä.” 

”Ei tuollainen läski ikinä löydä poikaystävää.”

Nämä ovat sellaisia lauseita, joita olen saanut kuulla omalta mummoltani yli kymmenen vuotta sitten. Tätä jatkui useita vuosia, oikeastaan aina siihen asti kun kävin katsomassa mummoani viimeistä kertaa vanhainkodissa.  Painonsa takia koulukiusatulle teinitytölle jolla ei ollut koskaan ollut poikaystävää, tällaiset huomautukset olivat todella musertavia. Ne tunkeutuivat uniin ja myöhemmin päiväkirjamerkintöihin.  Kun tätä jatkui pitkään, aloin uskoa niihin itsekin. Miten tällainen plösö tosiaan voisikaan kelvata kenellekkään? Lopulta aikojen saatossa minusta tuli itseni pahin lannistaja ja vihollinen. 

Painosta huomauttelu on monelle ylipainoiselle todella arka paikka, tuli se keneltä tahansa. Sitäpaitsi, miten minun painoni sinulle kuuluu? Itse minä kiloni kannan!

Mun omien kokemusten, sekä viimeaikaisen intensiivisen tutkimustyön perusteella omat  sukulaiset-erityisesti naiset-ovat tämän alan mestareita. Rohkeat naiset kertovat, kuinka pelkkä ajatus sukujuhlista ahdistaa, kun jo monta viikkoa etukäteen painajaisiin tunkeutuu serkun kesähäät viimevuodelta, jossa täti otti asiakseen julistaa sinulle kovaan ääneen dieettivinkkejä ja vahtia jokaista syömääsi suupalaa. Toiselle mieleen juolahtaa se muisto kun mummo huomautti suvun kesäjuhlilla, että jos kuolet noin lihavana, kukaan ei jaksa kantaa hautajaisissa arkkuasi.

Näitä arjen moukkia löytyy joka nurkalta-joskus jopa täysin tuntemattomista ihmisistä.

Entäs se kerta, kun olit perjantaina rankan työviikon päälle ruokakaupassa. Ostokset oli jo tehty ja menit palauttamaan kärryjä. Kärrykatoksessa harhaili vanha muori etsimässä niitä kivoja matalia kärryjä- sellaisia joita olit juuri paluttamassa! Päätit olla avulias antaa omat kärrysi muorille väsyneen, mutta aidon hymyn saattelemana.  Kiitokseksi muori mutisi perääsi  ”Läskiperse.”

Onko vanhoilla ihmisillä oikeus sanoa mitä tahansa vain siksi, että ovat vanhoja?
-No ei jumalauta ole.

Joskus huomauttelija saattaa löytyä vieläkin lähempää – omasta sängystä. ”Rakas sinusta on tullut pullukka”, saattaa kuulostaa toisille ihan sopivalta lausahdukselta. Minulle se olisi isku vyön alle. Kaikilla ihmisillä on alitajuinen pyrkimys etsiä kanssaihmisiltä hyväksyntää olemassaololleen. Mistä hyväksyntää voi lähteä etsimään, jollei henkilöltä, jonka olet valinnut rinnallesi tarpomaan elämän pyörremyrskyissä? Ei ainakaan häneltä, joka lauantaisaunassa huomauttaa kärkkäästi, jos otat vielä toisen kiuasmakkaran.

Miltä sinusta tuntuisi, jos oma oma puolisosi kääntyisi sinua vastaan, eikä hyväksyisi sinua juuri sellaisena kuin olet?

Itse olen aina ajatellut asian niin, että jos meidän katon alla alkaa tapahtua tällaista huomauttelua, isäntä lentää ulos ikkunasta, eikä takaisin ole asiaa.


Sitten on vielä nämä ihmiset, joiden mielestä ratkaisu kaikkeen on laihduttaminen. Näillä ihmisille ei uskalla valittaa mistään, sillä vastaus kaikkeen on: ”Sun pitäis vähän laihduttaa.”
Miten mun paino vaikuttaa mihinkään, jos mulla on KURKKU kipeä??

- Mitä tällainen kommentoija saa toisen ihmisen julkisesta nolaamisesta?
- Unohtavatko nämä aikuiset ihmiset sen, että vaikka ylipaino näkyy ulospäin, ei se ole asia jota kenelläkään on oikeus tulla arvostelemaan?
- Onko heidän mielestään tosiaan ok puuttua siihen, miltä toinen ihminen näyttää?
- Haluavatko he korostaa omaa paremmuuttaan-vai kenties peitellä omaa huonoa itsetuntoaan?
- Kuvittelevatko he tosiaan auttavansa?

Oli asia niin tai näin, toisten ulkonäön tai painon arvosteleminen on aina huonoa käytöstä.

Olen ollut parisuhteessa 9 vuotta ja voin rehellisesti sanoa, ettei mieheni ole ikinä huomauttanut painostani tai ulkonäöstäni negatiiviseen sävyyn. 

Kun aloimme seurustella vuonna 2007 olimme nuoria, hädintuskin 18-vuotiaita. Olin jo silloin ylipainoinen, ehkä jopa lihavampi kuin olen tänään tätä kirjoittaessani. Puolisoni on pysynyt  koko tämän ajan rinnallani ja löytänyt aina jotain positiivista sanottavaa ulkonäöstäni. Joskus hän on ääneen ihmetellyt, miksi puhun itsestäni niin negatiiviseen sävyyn, koska en ansaitse sellaista keneltäkään- edes itseltäni.

Sanoppa se.

”Love yourself first and everything else falls into line. You really have to love yourself to get anything done in this world.”

-Lucille Ball-

 

Vaatekaappirulettia

Pukeudunko aina näin, vai pukeudunko hienosti vain blogia varten? Kas siinä kysymys!

Olisi valehtelua väittää, ettei tämä blogi olisi vaikuttanut tyyliini. Photoshooteja varten haluaa laittautua, ja olla jotenkin spessumpi, kaivaa kaapista ne uusimmat ja parhaimmat vaatteet ja yhdistellä niitä tavoilla, joilla ei yleensä niitä yhdistele. Toisin sanoen tätä asuyhdistelmää ei olisi, jos ei olisi tätä blogia.

Mutta toisaalta, kun on alkanut tälläytyä photoshooteja varten, ne parhaimmat ideat valuvat myös arkikäyttöön. Se paita, jonka on joskus ostanut hetken mielijohteesta, mutta jolle ei olekaan ollut hirveästi käyttöä, pääseekin useampaan eri asuyhdistelmään ja tulee aktiivikäyttöön. Lisäksi photoshootit ovat auttaneet näkemään "sitä jotakin" tuiki tavallisissa perusvaatteissa, jotka olisi aiemmin sivuuttanut vaatekaupoissa ikävystyttävinä.

Tästä selvennyksenä kuvan huivi tarttui matkaani "En vain voi jättää tätä tänne!" ostoksena, ja roikkui henkarissa pitkät ajat pääsemättä oikein luontevaan käyttöön. Toinen esimerkki: alin paita oli "hirveen kiva" henkarissa, mutta ei sitten sekään päässyt luontevasti käyttöön muuta kuin harvakseltaan viihteellä. Päällimmäinen paita on (rumpujen pärinää) nappiostos niinkin mielettömästä paikasta kuin paikallisesta S-kaupasta! Ihan vinkkinä: ruokaostoksillakin kannattaa kulkea silmät auki, sillä myös sieltä voi löytyä hyviä, toimivia perusvaatteita ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Myönnettäköön, ettei S-kaupan vaatereissu kuulosta niin hohdokkaalta kuin tilata Lontoosta vaatepaketti, mutta mehän olemme ennakkoluulottomia - eikös vain?

Mitä myös olen oppinut, on se, että asusteet eivät ole vihollisia. Olen tähän mennessä käyttänyt aika harvoin asusteita: hatut tuntuvat vähän ylipukeutumiselta, ja vyöt ovat epämukavia. Niillä saa kuitenkin muutettua aika helposti asun kuin asun kokonaisilmettä! Tällä hetkellä omistan kolme eri hattua (jos siis puhutaan hatuista, eikä pipoista ja myssyistä), ja hurjat kolme eri vyötä, jotka tullee olemaan ahkerassa käytössä näin syksyllä paksujen villatakkien kuromiseksi.

Niin: tämä projekti on tehnyt pukeutumisestani kokeilullisempaa. Kaikki asuyhdistelmät eivät välttämättä aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta onpahan tullut kokeiltua! Ja tämä asuyhdistelmä oli sellainen, joka todennäköisesti tulee toistekin käyttöön.

Uskallatteko ottaa vastaan pukeutumisneuvoja ihmiseltä, joka hetki sitten tarjosi teille S-kauppaa potentiaalisena vaatehankintalokaationa? Sitähän minäkin, joten täältä pesee: tee pientä vaatekaappirulettia ja kokeile uusia yhdistelmiä ennakkoluulottomasti. Muutama perusvaate helpottaa yhdistelyä, joten vaikka sen perusneuleen ostaminen tuntuisi kuolettavan tylsältä, se saattaa tuoda ne ältsin hienot, mutta harvoin käytetyt vaatteet uuteen loistoonsa. Jotkut yhdistelmät toimivat, jotkut eivät, mutta ei hätää - ne epäonnistuneimmat kokeilut voi aina laittaa boheemiuden piikkiin, ja boheemiushan on aina yhtä hienoa. Eikö niin?

Luonnollinen meikki?

Kun näin tarkemmin ajattelee, olen aika varovainen laittautuja. Pitäydyn tutussa ja turvallisessa, en useinkaan heittäydy eri trendivillitysten vietäväksi, ja vältän "liian rankkoja kokeiluja" (minulle rankkoja kokemuksia ovat oikeastaan kaikki, mitkä poikkeavat klassisesta meikistä ja hillitystä hiusten värjäämisestä - oikeastaan siis ihan kaikki!). Jos jollakin irrottelen, niin huulipunan sävyllä, ja näin kirjoitettuna se kuulostaa niin perin juurin... "villiltä".

Useiden eri kokeilujen tuloksena olen todennut, että minulle toimivat parhaiten eri violetin ja ruskean sävyt, joskus myös vihreä. Omistan joitakin sinisen sävyjä, mutta en tunne oloani oikein kodikkaaksi sinisessä. Harmaan kanssa en tule juttuun, en sitten mitenkään päin.

Tällä hetkellä erilaiset nude-meikit inspiroivat minua. Pidän luonnollisesta touchista: kevyt ruskea meikki silmiin, lämpimänsävyinen poskipuna poskiin ja persikansävyä huuliin - täydellistä! Luonnollista! Ja siinäpä se asia tuli, mihin haluan tarttua: itse asiassa "kevyt" ja "luonnollinen" meikki ei aina tarkoita sitä, että olisi vain sipaissut kevyesti ripsiväriä ripsiin ja huulikiiltoa huuliin. Se luonnolliselta näyttävä meikki saattaa oikeasti pitää paljonkin tavaraa sisällään. 

Asian selkiyttämiseksi esittelen oman meikkini, jonka miellän aika hillityksi. Tämän meikin saavuttamiseen olen

1. levittänyt iholle pohjustusvoiteen, joka pitää
2. meikkivoiteen paremmin iholla.
3. Silmänalusiin ja mahdollisiin näppyihin käytän peitepuikkoa.4. Poskille levitän poskipunan (en ole aina käyttänyt, mutta nyt olen löytänyt sen uudelleen).
5. Silmämeikin alle levitän silmämeikin pohjustusvoidetta - suosittelen! Ei tarvitse tuskailla viiruiksi paakkuuntuneen silmämeikin kanssa.
6. Sitten silmämeikki: yleensä levitän vaaleinta sävyä silmän sisänurkkaan ja kulmakarvan alapuolelle. Toiseksi vaaleinta levitän liikkuvalle luomelle, jonka "varjostan kuunsirppimäisesti seuraavaksi tummimmalla liikkuvan luomen yläpuolelta silmänrajaan asti. Tummimmalla vahvistan tätä "kuunsirppiä aivan liikkuvan luomen rajalta, ja teen ylä- ja alarajauksen.
7. Kajalia laitan ripsien alapuolelle, ehkä hieman ulkopuolelle yläluomen ulkonurkassa.
8. Ripsiväriä laitan sekä ylä- että alaripsiin.
9. Jos huvittaa, saatan laittaa valkoista rajauskynää vielä silmän sisänurkkaan, kulmakarvan alapuolelle ja huulten amorinkaaren yläpuolelle.
10. Kulmiin levitän kulmakarvageeliä.
11. Ennen huulipunan laittoa viimeistelen meikin kiinnityspuuterilla.
12. Huulet rajaan - ja täytän! - huultenrajauskynällä. 
13. Viimeisenä laitan huulipunan, yleensä kolmeen kertaan, joiden välissä haukkaan hieman paperinpalaa.

Luulitko, että lista loppuisi tähän! Ei suinkaan, sillä

14. hiuksiin levitän lämpösuojan sisältävää muotoiluvaahtoa voidakseni kihartaa hiukset (minun supisuomalainen hiuslaatuni ei muuten yksinkertaisesti kiharru, saati pysy kiharassa!)
15. Kihartamisen jälkeen harjaan kiharat auki, ja suihkutan päälle vielä hiuslakkaa.

Eli tämän lookin saavuttamiseen käytän yhteensä 15 eri meikki- ja hiustuotetta - trust me, minä käytän näitä tuotteita vielä aika vähän! Ajatelkaapas vielä, kun hommaan lisätään meikkivoiteen "leipomista", erilaisia ihon kuulautta lisääviä tuotteita, irtoripsiä ja -hiuksia... (Ja nämä kaikki ovat yleensä niitä, jotka minä skippaan).

En ole välttämättä oikea ihminen puhumaan kemikaalikuormituksista tai "aidosta luonnollisuudesta", koska pidän meikkaamisesta. Mutta ellet halua lukea tätä listaa suoranaisesti vinkkilistana seuraavan päivän meikkiisi: selasitpa kuvia instagramissa, pinterestissä tai blogeissa (puhumattakaan suoranaisista mallikuvista, jotka tiedämme käyvän läpi melkoisen arsenaalin hirveästä määrästä eri meikkituotteita ja lisäkkeitä kuvankäsittelyyn lukuisten alan ammattilaisten käsissä - tiedämmehän?), se eteesi tullut "luonnollisen kaunis" kuva ei välttämättä ole sitä lainkaan. Tämä on erityisen tärkeää muistaa etenkin silloin, kun lähtee vertailemaan omaa saunanraikasta peilikuvaansa naturellina kaupattuun otokseen missä tahansa medialähteessä - kannattaa suhtautua kriittisesti jopa niihin "meikittöminä" lanseerattuihin somekuviin!

Harjoitus tekee... no, ainakin vähän paremman

Viimeiset viikot ovat olleet täynnä harjoittelua, kyseessä on ollut sekä täysin uusien asioiden että vanhojen jo lähes unohdettujen taitojen kertaamista.

Olen viimeaikoina ihmisten ilmoilla liikkuessani kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, kuinka kannan itseäni. Näin ollen olen pyrkinyt näyttämään edes vähän itsevarmalta sen sijaan, että pyytelisin olemuksellani anteeksi olemassaoloani kanssaihmisiltäni. Tämä huolimatta siitä onko meikki, hiukset ja vaatteet vimpan päälle vai onko pipo syvällä päässä ja jalassa ne kauhtuneet pukineet, jotka joskus muinoin myytiin minulle nimellä ”verkkarit”.

Olen myös pyrkinyt valittamaan vähemmän, tämän kehittämisestä tein pyhän lupauksen aiemmassa postauksessani. Tämä lupaus on pysynyt takaraivossani siitä lähtien. Kun mieleeni on ilmestynyt joku kitisemisen aihe, olen pyrkinyt syrjäyttämään sen jollain positiivisella ajatuksella.

Otetaan esimerkkinä viime perjantain kauppareissu. Olin kauppaan mennessä väsynyt, nälkäinen ja kiukkuinen. Jono kaupassa oli pitkä, sillä ihmisillä oli kärryissään koko viikonlopun ostokset. Ennen kuin ehdin varsinaisesti ärsyyntyä jonon pituudesta, huomasin edessäni jonottaneella nuorella naisella MAAILMAN SIISTEIMMÄT housut  - niissä oli kuvia Repe Sorsasta. Näiden makeiden housujen myötä pitkä jono unohtui ja koko kauppareissusta tuli kertaheitolla parempi. 

Mäkin haluan housut, joista tulee kanssaihmisille hyvä mieli.

Eräänlaiseksi harjoitteluksi voi myös laskea sen, kun olen käynyt koneelta photoshoottien kuvia läpi. Olen tietämättäni harjoitellut näkemään kuvissa muutakin kuin pelkkiä vikoja. Osaan jo katsoa kuvia hieman objektiivisemmin ja rakentavammin. Sen sijaan että huomaisin pelkän kaksoisleuan, (kyllä, mulla on siitä aika paha fiksaatio) pyrin keskittymään kokonaisuuteen. Eilisen kuvat selattuani sanoin Jennalle: ” Ihan älytöntä et toi oon minä.”

Me ollaan myös luonnollisesti harjoiteltu valokuvaamista, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että jokaisen photoshootin suunnitteluun ja toteutukseen käytetään aikaa. Me ei vaan ilmestytä samaan paikkaan, oteta muutama kuva ja lähdetä kotiin. Tähän mennessä aikaa on kulunut tunteja ja taas tunteja, joiden aikana on otettu tuhansia valokuvia. Koska meillä ei oo käytössä hienoa ammattilaisstudiota, eletään me täysin olosuhteiden armoilla, mikä on oikeastaan tosi siistiä.

Huvittavinta on kuitenkin se, että näissä kuvissa mulla on oikeasti ylläni reikäinen trikootoppi ja mun kotihousut, joissa on polven kohdalla niin iso reikä, että oon ihan oikeasti tehnyt siihen solmun. Se vain ei näy kuvissa.
 

Me ollaan onnistuttu luomaan aika hyvä illuusio glamourista, vai mitä meinaat?

Be yourself, because an original is worth more than a copy
-Unknown-

Ten things I love about you

Ekaluokalla ollessani opettaja halusi laskea, kuinka monta sini-, vihreä-, ruskea- tai harmaasilmäistä luokallamme oli. Meitä ruskeasilmäisiä oli kaksi: kun nostin arasti käteni ylös, eräs oppilas ponkaisi seisomaan, osoitti minua sormellaan ja huusi kovaan ääneen: "Hähhää!"

Älkää käsittäkö väärin: tänä päivänä muistelen tuota huumorilla. Silloin en ollut järin iloinen. Opin nimittäin ensimmäistä kertaa häpeämään jotakin itsessäni. Häpesin ruskeita silmiäni niin paljon, että selittelin vielä yläasteikäisenäkin häpeillen outoja silmiäni silloiselle kirjekaverilleni (ah, mitä nostalgiaa: kirjekavereita!)

Jos minulta olisi vielä jokunen vuosi - tai äh ja pyh, vuosi sitten - kysytty, saanko lueteltua kymmenen asiaa, joissa en itsestäni pidä, se olisi käynyt ihan helposti.

1. Ruskeat silmät,
2. lyhyys,
3. töppösormet,

4. rumat kynnet,

5. lihavuus,

6. omituisen mallinen nenä,

7. liian tuuheat kulmakarvat,

8. liian tummat säärikarvat,

9. liian iso takapuoli ja

10. liian hikoavat kädet.

Sanomattakin selvää, että en olisi ikinä keksinyt kymmentä hyvää asiaa itsestäni ilman, että olisin kokenut valehtelevani rankasti itselleni. Ja tämä muuten vaikutti pitkälle aikuisuuteeni: useammankin kerran minulta on tiedusteltu, miksi puhun itsestäni niin rumasti, vaikka olisin puhunut niin ihan humoristiseen sävyyn. Se oli yksinkertaisesti niin sisäänrakennettua - tai ainakin hyvin harjaannutettu taito!

Itsestään rumasti puhuminen on, kuin kuljettaisi mukanaan pahinta koulukiusaajaansa vuodesta, päivästä ja tunnista toiseen. Kun yrität esittäytyä ventovieraalle ihmiselle, tämä koulukiusaaja rientää lisäämään, että tämä on muuten se läski-Liisa, joka haisee navetalta. Tai kun kerrot jollekulle harrastuksestasi, tämä koulukiusaaja tyrskähtää, että sellaistapa tuollainen hampuusi voikin harrastaa, eikö olekin hullunkurista. Ja sinä itse, vaikka oma äänesi puhuisikin kiusaajan karismaattisella äänensävyllä, lyyhistyt omien pilkkasanojesi keskellä kokoon. Muut ihmiset hämmentyvät ympärilläsi, kun eivät tiedä, suhtautuako sanoihisi huumorilla, vai rientäisivätkö korjaamaan ilkeitä sanojasi.

Tämä puhe rikkoi minua pahasti sisältä, joten minulle oli välttämätöntä pyrkiä tästä puheesta eroon. Vaikeaahan se on ollut, etenkin, kun kaikkia niitä rumia sanoja ei yksinkertaisesti harjaantunut korva enää tiedosta. Mutta se on kannattanut: kuka ikinä minua onkaan menneisyydessäni loukannut, en halua kantaa niitä loukkauksia enää aikuisena mukanani. En halua antaa niitä loukkauksia perintönä lapsilleni, enkä halua vetää huonoja puoliani keskustelun aiheeksi. Edellytän muitakin kohtelemaan minua kauniisti, joten miksi minuun itseeni pätisi eri säännöt?

Niinpä päätin kirjoittaa teille kymmenen hyvää asiaa itsestäni, ja sanon nämä asiat ilman nolostelua, kiemurtelua tai hyvän selittämistä pahaksi. Täältä pesee!

1. Tummat, kiiltävät hiukset,
2. kauniinmuotoiset kulmakarvat,
3. pyöreät silmät,
4. kiva nöpönenä,
5. täyteläiset huulet,
6. mukavanmallinen pää,
7. sopusuhtainen kehonmalli,
8. erottuva vyötärö,
9. kauniinvärinen iho ja
10. soppelinkokoiset jalat.

Oho, taisin luetella koko kehoni. Taidan siis pitää itsestäni!
Millainen olisi sinun listasi? :)