Meikit testissä - Maybellinen the Blushed nudes ja varjostuskynä

Olen jo jonkin aikaa himoinnut Maybellinen The blushed nudes -meikkipalettia. Kun sopiva tarjous iskee, tämä tyttö lyö setelit kouraan!

Maybellinen The blushed nudes palette - ja olipa sopivasti tarjouksessa!

Pidän aika paljon nudemeikeistä, ja nähtävästi en ole ainut siihen nähden, kuinka paljon erilaisia nude-meikkipaletteja myydään. Äkkisilmäyksellä voinee todeta, että jotkut paletit vaikuttavat olevan jo aika kaukana nudeista, mutta tämä sisälsi sopivasti vaaleita ja luonnollisia sävyjä - ja kuka tietää, ehkä vaaleanpunaisesta sävykartastosta löytyisi hieman ruskeita sävyjä raikkaampi nudemeikki?

Sopivan säyseä meikki arkeen?

Nudeosuudeltaan tämä paletti toimii varsin hyvin: värikartasto on makuuni varsin raikas, ja vaihtoehtoja löytyy niin lämpimissä kuin kylmissä sävyissä. Väri itsessään on aika jauhoista ja hyvin levittyvää, ja joissakin väreissä on jonkin verran glitteriä mukana - ei kuitenkaan niin paljon, että lopputulos näyttäisi yliampuvalta.

Maybelline Master contour - varjostus- ja korostuskynä

 Olihan jotakin muutakin tarjouksessa, kuten Maybellinen Master contour - varjostus- ja korostuskynä. Arvoin tämän kanssa jonkin aikaa, sillä perehdyn ensimmäistä kertaa elämässäni varjostustuotteisiin. Kynää on mainostettu helppona ja kätevänä tapana lisätä kasvoille varjoja ja valokohtia, mikä vetoaa kaltaiseeni kynäilijään.

Molemmissa meikeissä on kätetty kyseistä kynää, jos kohta pyrin käyttämään tuotetta sen verran varovaisesti, että tuloksesta tulisi luonnollinen - ja tulihan siitä, sillä valokuvissa tuskin edes huomaa kyseisen tuotteen olemassaoloa! Tämä kynä tosiaan on helppokäyttöinen, ja ehkä jopa liian: tätä tuotetta on nimittäin helppo lisätä liikaa, mikä sekin tuli kokeiluissa todistettua. Tällä voi siis myös saada aikaan tunkkaisen vaikutelman, joten kannattaa olla varovainen! Parhaimmillaan tällä tuotteella saa varsin mukavaa muotoa kasvoille. Kaksipuolisuus tässä kynässä mietityttää: minulla tuppaa kulumaan tämä puikko hieman epätasapainoisesti, ja tarpeeksi teräväksi hinkattuna toinen puoli tuppaa tehdä hieman vahinkoviiruja. Vika suunnittelussa, vai kömpelössä käyttäjässään?

Nimestään huolimatta paletti tarjoaa myös mahdollisuuden tummempaan iltameikkiin!

Takaisin meikkipalettiin. Nudemeikit ovat ihania, vaan ovatko ne yöelämään hieman pliisuja? Päätin siis kokeilla, saako tällä paletilla aikaan jotakin iltaelämään enemmän sopivaa. Paletti sisältää kaksi tummaa violetin sävyä, joista toisessa on mukana hieman glitteriä. Näkökulmasta riippuen paletti taipuu kyllä iltameikkiin, jos kohta glitter ei tarjoa mitään bilehileillan tykitystä - vaan onko se haitta? Pidän itse elegantista tyylikkyydestä, ja siihen tämä paletti taipuu vallan mainiosti.

Mitä siis tykkäsin?

The bushed nudes -paletti:
+ raikkaita vaaleanpunaisen ja violetin sävyjä, joihin glitter on kiva piriste, vaan ei yliampuvaa.
+ Jos sävykartta miellyttää, tämä paletti käy sekä arkeen että juhlaan.
- Jotkut sävyt ovat makuuni ehkä turhankin samankaltaisia keskenään.
- Useampien värivaihtoehtojen paletit ovat siitä ikäviä, että aina jotkin sävyt jäävät vähemmälle huomiolle. Ehkä tämä kuitenkin pakottaa kokeilemaan useampia eri variaatioita?

Varjostus- ja korostuskynä:
+ No onhan tämä kätevä kapine! Tällä saa piirrettyä nopeasti ne ratkaisevat viivat, jotka on helppo häivyttää kasvoille.
+ Tällä saa kivan viime silauksen kasvoille - ehkä parhaimmillaan silloin, kun meikki itsessään on hillitty?
- Ei kannata innostua liikaa - tällä tuotteella saa helposti liioiteltua, ja kuulas raikkaus vaihtuukin tunkkaiseksi. Tämä riski oli etenkin, kun askartelin iltameikin parissa. Niin kuin tylsimykset tapaavat sanoa: vähemmän on enemmän.
- Puikon kaksipuolisuus. Toisaalta kätevä, toisaalta taas epätasapuolisesti kuluva. Olisiko parempi vaihtoehto ollut kuitenkin tehdä kynästä kaksipäinen, eikä puikosta kaksipuolista?

Näin kaiken kaikkiaan olen hankintoihin tyytyväinen, ja tuotteet ovat päätyneet aktiivikäyttöön.

Häkki

Viheliäisiä tunteita on monia. Yksi niistä on se, kun tuntee oman kehonsa häkiksi. Minulle se häkki on ollut useimmiten ennen kaikkea henkinen. Tiedättekö: kun ei kehtaa mennä uimahalliin tai kuntosalille; kun ei kehtaa pukeutua siihen unelmiensa vaatteeseen; kun ei kehtaa kohdata ihmisiä useiden vuosien takaa, kun oma keho ei ole enää se sama, mitä se oli joskus aiemmin.

Kaikilla on omat epämukavuusalueensa. Mutta kun se koko elämä alkaa tuntua yhdeltä epämukavuusalueelta... Pahimmillaan se häkki on jopa saanut riisuutumisen siinä parhaassa seurassa (eli yksikseen) tuntumaan kuristavalta. Tiedättekö sen tunteen, kun inhoaa itseään ja kehoaan niin paljon, että ei haluaisi olla itsensä kanssa edes samassa huoneessa...?

Olen puhunut paljon painonpudotuksestani, mutta en halua antaa ymmärtää, että painonpudotus itsessään olisi saanut minut taas viihtymään omissa nahoissani. Tietenkin laihtuminen on helpottanut elämääni monin eri tavoin: kehoni voi ja liikkuu paremmin, voin ostaa vaatteitani laajemmalta skaalalta, ja tietenkin omaa muuttuvaa kehoani on entistä mukavampaa katsella. Mutta työ tämän henkisen häkkini suhteen on ollut paljon laihtumista kokonaisvaltaisempi prosessi, joka on vaatinut ennen kaikkea elämään elämää juuri tämän kokoisena, kun olen juuri nyt. Minun on tullut astua monta kertaa omille epämukavuusalueilleni, joskus tosi pitkällekin.

Kun oikeasti: on oikeasti harvoja asioita, joita ei pysty tekemään. Okei, ei minusta tule välttämättä maailman parasta stunt-näyttelijää tai vuorikiipeilijää (...miten niin ei!?). Mutta miten niin en pysty palaamaan rakkaan harrastukseni pariin ja tapaamaan minulle rakkaita ihmisiä tämän kokoisena? Miten niin en voisi harrastaa uimista? Tämä kysymys kannattaa esittää aina silloin, kun huomaa palaavansa siihen omaan häkkiinsä. "Miten niin, muka?"

Laadin listan asioista, joita nykyään teen ilolla, mutta joiden tekeminen on vaatinut minulta todella paljon henkistä kanttia - sitä todellista häkistä murtautumista.

1. Se tämän blogin olennaisin: uskallan olla kuvattavana. Onneksi uskalsin, koska tämä on hemmetin mukavaa tointa!

2. Uskallan juosta. Minä, joka sain kouluaikoinani kokea sitä samaa, kyseenalaista liikunnan riemua kuten valitettavan moni muukin, ja jolle erityisesti juoksu on ollut aivan erityisen ahdistavaa ja pelottavaa, uskallan juosta, ja osallistua jopa juoksutapahtumiin. Manic runiin osallistuminen ystävieni kanssa oli haastava, mutta niin paljon antava prosessi!

3. Uskallan syödä. Tämä kuulostaa tosi hullulta. En minä aina ole uskaltanut syödä. Kouluaikoinani lautasellani oli usein todella vähän ruokaa, koska en kehdannut syödä muiden läsnä ollessa. Laihduttaessani edellisen kerran elämäni pyöri omituisten ruokarutiinien ja nälän parissa (jos illalla ei ollut sudennälkä, olin varma, että koko laihdutukseni oli epäonnistunut). Tuntuu joskus tosi rohkealta uskaltaa ottaa se työpaikan perjantaipulla tai tehdä ruokaisampi pasta-ateria ja luottaa siihen, että homma on silti hanskassa. Tai ehkä juuri siksi.

 Jos minulla on mitään asiaa antaa kenellekään sen kummempia elämänohjeita, yksi niistä olisi tämä:

Ethän ole itsesi häkki.