MOTD: puuteri

Nyx, Lumene ja Oriflame - sama nimigarderobi kuin edellisessä postauksessani, mutta vähän pehmeämpi lopputulos. Rakastuin btw tuohon toispuoleiseen Glitterin korvakoruun. :)

Ja villapaidat: niin paljon kuin niitä rakastankin, minulla on niitä aika vähän. Rakastan villapaitoja ja -takkeja, Fair isle-kuvioita, perinnepaitoja ja palmikkoneuleita. Villapaita edustaa minulle kaikkea hyvää, mitä maailma voi yhdelle naiselle tarjota. Ystävältäni ostin vanhan pohojalaaspaidan, koska sellainen nyt vain kuuluu joka pohojalaasella olla (prkl!). Neulelehtiä ja -sivuja olen selannut lukemattomat kerrat, mutta sanoista tekoihin ei ole vieläkään päästy.

Miksi hitossa minulla on niitä siis niin vähän!?

Olen todennut, että täydellisen villapaidan metsästys on yhtä tarkkaa hommaa kuin farkkujenkin. Unelmieni villapaita ei peitä muotojani, eikä toisaalta ole niin hentoinen, ettei se lämmitä; siinä saisi olla jotakin kuvioita, mutta se ei saisi näyttää kasaripuserolta; siinä saisi olla poolo, mutta siinä ei sittenkään olisi hyvä olla pooloa; se saisi olla edullinen, mutta sen olisi hyvä kuitenkin olla jotakin muuta kuin kaupan perusakryylia... Etsipä näillä spekseillä yhtään mitään!

Olisiko minun siis aika aloittaa tämän MOTD-projektini lisäksi villapaitaprojekti?

Meikin olennaisimmat: persikansävyinen glitterluomiväri ja poskipuna Nyx, huulipuna Oriflamen, korostusseerumi Lumenen - samat merkit, mutta hieman kesympi lopputulos!

Päivän kysymys: onko sinulla jotakin sellaista vaatetta, joka nyt vain kuuluu olla vaatekaapissa, ja mieluiten paraatipaikalla ja aina valmiina käyttöön?

MOTD: ruoste

Otin projektikseni kuvata aina joutessani meikin mukavuusalueeni ulkopuolelta.
Syy nro 1: olen ostellut viime aikoina valehtelematta järkyttävän paljon meikkejä, joita on pakko päästä testaamaan!
Syy nro 2: vaihtelu virkistää ja uuden opettelu on nastaa.

Näin muuten olen instatiliäni tutkiskellessani pohtinut, että kysinen sivu on täynnä pelkkiä selfieitä. Pitäisikö... hävetä?

Laihtuminen ja muuttunut keho on ilman muuta vaikuttanut siihen, että peilailen itseäni paljon enemmän, ja harrastan verrattain enemmän erilaisia omakuvaprojekteja. Samalla olen myös tullut entistä kokeilunhaluisemmaksi niin meikkien kuin vaatteidenkin suhteen. Suomeksi sanottuna: olen jatkuvasti peilin edessä, vapaa-ajastani kuluu iso osa oman naaman tuijotteluun kameran näytöltä, ja tuhlaan ihan liikaa aikaa meikkiosastolla. Itseni etsimistä, perhaps?

Voisi sanoa, että koko paketti tuntuu tällä hetkellä itselleni jossakin määrin jopa vieraalta. On outoa nähdä aiemmin syvästi vihaamansa piirteet positiivisessa valossa, esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kulmakarvani mallia YKK ja otsani, jota paljastan erittäin harvoin tällä tavoin. Puolisentoista vuotta sitten en myöskään omistanut lainkaan sporttisia vaatteita.

Painonpudotusprosessini - josta oman itsetunnon kehityksellä on merkittävä roolinsa - on nyt kestänyt kokonaisuudessaan puolisentoista vuotta. Koen muuttuneeni tänä aikana hurjan paljon, mutta pikemminkin mieleltäni kuin varsinaisesti keholtani (vaikka moni sanookin, että kahdenkymmenen kilon pudotukseni on hurja saavutus). Olen nykyään itseni suhteen paljon levollisempi, luotan itseeni enemmän, ja luotan enemmän tulevaisuuteen.

En oikeastaan kuvaa näillä selfieillä niinkään ulkoista muutosta, vaan tutustun ihmiseen, jonka olemassaolosta en tiennyt. Ja tällä hetkellä se ihminen tuntuu hyvinkin tutustumisen arvoiselta.

Meikin olennaisimmat: ruosteenvärinen luomiväripaletti ja poskipuna Nyx, mattahuulipuna Oriflame 

Olkoon tämä siis aloitus pienelle tyylinhakumatkalleni. :)