Otin projektikseni kuvata aina joutessani meikin mukavuusalueeni ulkopuolelta.
Syy nro 1: olen ostellut viime aikoina valehtelematta järkyttävän paljon meikkejä, joita on pakko päästä testaamaan!
Syy nro 2: vaihtelu virkistää ja uuden opettelu on nastaa.
Näin muuten olen instatiliäni tutkiskellessani pohtinut, että kysinen sivu on täynnä pelkkiä selfieitä. Pitäisikö... hävetä?
Laihtuminen ja muuttunut keho on ilman muuta vaikuttanut siihen, että peilailen itseäni paljon enemmän, ja harrastan verrattain enemmän erilaisia omakuvaprojekteja. Samalla olen myös tullut entistä kokeilunhaluisemmaksi niin meikkien kuin vaatteidenkin suhteen. Suomeksi sanottuna: olen jatkuvasti peilin edessä, vapaa-ajastani kuluu iso osa oman naaman tuijotteluun kameran näytöltä, ja tuhlaan ihan liikaa aikaa meikkiosastolla. Itseni etsimistä, perhaps?
Voisi sanoa, että koko paketti tuntuu tällä hetkellä itselleni jossakin määrin jopa vieraalta. On outoa nähdä aiemmin syvästi vihaamansa piirteet positiivisessa valossa, esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kulmakarvani mallia YKK ja otsani, jota paljastan erittäin harvoin tällä tavoin. Puolisentoista vuotta sitten en myöskään omistanut lainkaan sporttisia vaatteita.
Painonpudotusprosessini - josta oman itsetunnon kehityksellä on merkittävä roolinsa - on nyt kestänyt kokonaisuudessaan puolisentoista vuotta. Koen muuttuneeni tänä aikana hurjan paljon, mutta pikemminkin mieleltäni kuin varsinaisesti keholtani (vaikka moni sanookin, että kahdenkymmenen kilon pudotukseni on hurja saavutus). Olen nykyään itseni suhteen paljon levollisempi, luotan itseeni enemmän, ja luotan enemmän tulevaisuuteen.
En oikeastaan kuvaa näillä selfieillä niinkään ulkoista muutosta, vaan tutustun ihmiseen, jonka olemassaolosta en tiennyt. Ja tällä hetkellä se ihminen tuntuu hyvinkin tutustumisen arvoiselta.
 |
| Meikin olennaisimmat: ruosteenvärinen luomiväripaletti ja poskipuna Nyx, mattahuulipuna Oriflame |
Olkoon tämä siis aloitus pienelle tyylinhakumatkalleni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti