Ei mitään päällepantavaa!

Mitä tulee tyyliin, elämästäni on kulunut valtaosa sen harmitteluun, ettei ole mitään päällepantavaa. Tuttu tunne?

Kyse ei ole siitä, etteikö vaatteita olisi ollut. Ongelma on ollut siinä, että minulla on ollut
a) tosi hienoja vaatteita, joille ei vain löydy mitään sopivaa tilaisuutta,
b) vaatteita, jotka eivät yksinkertaisesti mahdu ylle ja
c) vaatteita, jotka eivät ole oikeastaan niin hienoja, mutta jotka tykkäävät muuten vain hengailla vaatehuoneessa.

Kun paino laskee, meikäläisellä alkaa yleensä vaateostosten vauhtisokeus: kun kaikki mahtuu ylle ja näyttää kivalta, vaatekaappiin eksyy ties mitä ilman minkään maan seulaa. Lopputulos: vaatekaapissa on 90 % vaatteita, joita ei pysty oikein mielekkäästi yhdistelemään, jotka eivät näytä missään tilaisuudessa tarpeeksi hyvältä, ja jotka eivät nyt muutenkaan ollut mitään aikansa nappiostoksia (kunhan nyt tuli ostettua, kun oli alennuksessa...).

Kauluspaita H&M, neuletakki KappAhl

Viime aikoina olen tehnyt nyt vähän toisenlaista vaatehuoneen inventaariota.
1. KAIKKI epäsopivat, rikkinäiset ja hiemankin epämieluisat vaatteet pois. Roskiin, lahjoitukseen, kaverille, kirppaille... You name it!
2. Sen jälkeen ei sännätä vaatekauppaan, vaan tsekataan, onko jäljelle jäänyt mitään käyttökelpoista, ja mitä olennaista puuttuu. Minulla on yleensä niin kiire ostaa "jotakin kivaa illan rientoihin", että huomaan, että kaapissani on ainoastaan yhdet hieman liian isot farkut, eikä lainkaan mitään hyviä peruspaitoja.
3. Mene kauppaan, ja osta niitä hiton perusvaatteita. Siitäkin huolimatta, että se valkoinen kauluspaita on moninkertaisesti tylsempi kuin jokin aikansa trendivaate. Trust me, tulet tarvitsemaan sitä. Se tulee pelastamaan sinut monelta "ei ole mitään päällepantavaa" dilemmalta!  

Kello Glitter, sormukset H&M, korvakorut käsityömarkkinoilta

Viime aikoina olen ostanut nimenomaan niitä tylsiä perusvaatteita, joita olen parjannut niin kauan, kuin muistan. En miellä itseäni viileän klassiseksi skandineidoksi, kun boheemi sieluni kirkuu värejä. Mutta mitä enemmän olen selannut pinterestin loputonta asutarjontaa, ne erikoisimmatkin asukokonaisuudet rakentuvat itse asiassa hyvin simppeleiden vaatekappaleiden ympärille: tavallisten t-paitojen, kauluspaitojen, farkkujen ja neuleiden. Ja mikä parasta, näitä perusvaatteita voi yhdistellä loputtomiin toistensa kanssa - sitä parasta vaatekaapin helmien kierrätystä!

Hattu H&M, rusetti Bikbokin kukallisesta kauluspaidasta lainattu, rannekorut Glitter, sormukset... Hmm, KappAhlista? Äärioikealla oleva sormus on äitini tekemä!

Tämäkin kauluspaita taipuu yllättävän moneksi. Mieleni teki kokeilla lukuisia muitakin asuyhdistelmiä, mutta tämä kolmen combo tuntui tällä hetkellä minulle mieluisimmalta: koruja vaihtamalla ja asustamalla, sekä sopivalla alaosan vaatteen valinnalla näistäkin saisi varsin mieluisia asukokonaisuuksia. Tällä hetkellä toivelistallani olisi ruskeat pitkävartiset saappaat (ensimmäisen asukokonaisuuden pariksi?) ja punaiset korkokengät (näyttäisivät huippuhyvältä keskimmäisen asukokonaisuuden kanssa!).

Tällä hetkellä olennaisin esitettävä kysymys ennen vaatekauppaan menoa, tai viimeistään vaatekaupassa, on "Voiko tätä käyttää joidenkin muiden vaatteideni kanssa?". Jos vastaus on kyllä, vaate mitä todennäköisimmin kannattaa ostaa. Muussa tapauksessa suosittelen odottamaan ja miettimään vielä jonkin aikaa, olisiko vaate kuitenkaan ostamisen arvoinen. Vaatekaapissa enemmän ei ole enemmän, vaan ne melkein-kivat vaatteet vievät vain tilaa niiltä vaatteilta, joita oikeasti käytät ja haluaisit käyttää, jos vain löytäisit ne niiden melkein-kivojen vaatteiden takaa.

Mekko Indiska, korut... yllätys yllätys, Glitteristä! Ehkä olen vieraillut siellä hieman liikaa?

 Mikä näistä asukokonaisuuksista miellyttää minua eniten? Tällä hetkellä - yllätys yllätys - fiilikseni vetävät kolmannen boheemiasun puoleen. Olalle iso hapsulaukku, päähän hattu ja jalkaan ruskeat saappaat... siinä on se visio, minkä tällä hetkellä miellän itselle kaikista omimmaksi!

Mikäli et ole vielä uhrannut aikaa vaatekaappi-inventaariolle, suosittelen aloittamaan mitä pikimmiten - se on parhaimmillaan tosi inspiroivaa! :)

Ei se ole niin vakavaa... eihän?

Kaulakorut Gina Tricot, korvakorut Glitter

Marraskuu tuli ja meni - ja nyt on kohta joulu!
Pari sanaa asustamisesta. Vaikka korujen suhteen olen  hyvinkin kokeileva, näin muuten asustaminen tuntuu helposti siltä, kuin koristelisi itseään joulukuuseksi (ajankohtaisuus huomioon ottaen). Minulla kyllä on hatara kokoelma kaikenlaista asusteeksi kutsuttavaa, mutta harvoin ne pääsevät käyttöön asti. Se, mikä instagramin ja pinterestin parhaimmissa kuvissa näyttää huipputyylikkäältä, tuntuukin omassa asukokonaisuudessa jotenkin falskilta. Tässäpä minä yritän apinoida kaiken maailman kimkardashianeja, vaikka kaikille parempi ratkaisu olisi turvautua turvapaitaansa ilman turhia krumeluureja. Näin säilyy katu-uskottavuus ja itsekunnioitus, eikös vain?

Huulipuna Lindex - hyvä väri, jos kohta huulilla tämä tavara tuntui hivenen liian tahmealta,
eikä pysyvyys ollut aivan niin hyvä kuin muissa huulipunissani.
Hinta ei kuitenkaan huimannut päätä, joten puna ajoi varsin hyvin asiansa illan riennoissa!

Ja juuri siksi minä varmaan näytänkin joskus lattealta ja turhan virastomaiselta, kuten totesin jo ihan blogin alkumetreillä. Asustaminen tuo tyyliin kiinnostavuutta ja persoonaa, pikantin mausteen hyvään perussafkaan. Myönnettäköön, että tässä asustamisenpelossani on myös pieni, hivenen syvällisempikin pohja: tyylikokeiluni ovat nuoruudessani tulleet nostetuksi esiin ennen kaikkea negatiivisessa valossa (myönnettäköön, että jotkut teini-iän tyylikokeilut hävettävät itseänikin näin jälkikäteen!). Naurunalaiseksi joutuminen syö rohkeutta astua mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja erottuminen positiivisessakin mielessä tuntuu liian suurelta riskiltä joutua taas pilkattavaksi.

MOTD

Toisaalta on ikävää rajoittaa elämäänsä peläten, että joku jossakin saattaisi pilkata. Tyylin ei tarvitse olla kuolemanvakavaa, eikä kaikkien kokeilujen tarvitse päätyä aktiivikäyttöön ikuisiksi ajoiksi. Huonoja kokeiluja tulee, ja saakin tulla - ja toisaalta niiden huonojen kokeilujen välissä on helmiä, jotka tuntuvat jo heti kättelyssä omalta jutulta. Voimakkaat huulipunat ja runsaat korut ovat jo raivanneet tiensä minun tyyliini. Hattukin tuntuu edelleen varsin onnistuneelta hankinnalta tyylini tueksi, jos kohta näillä pakkasilla pipo on hattua luontaisempi vaihtoehto.

Korut Glitter ja korurasia Tiger. Korut ovat aivan ihanat, mutta ihan jokapäiväiseen käyttöön eivät painavuutensa vuoksi sovellu. Silti olen niihin aivan hullaantunut!

Siispä se, mitä minä olen tällä tyylin taipaleellani oppinut: kokeile edes! Vaikka siellä sovituskopin verhojen takana katseiden ulottumattomissa. Joskus se omimmista omin ja vankkumattoman tyylin ehdoton kulmakivi voi olla juuri se, jota et ole uskaltanut kokeilla. Ja mitä tulee niihin epäonnistuneisiin kokeiluihin - eihän se ole niin kuolemanvakavaa.

(...Eihän?)

'

Mahtuuko, vai sopiiko?

Tämän päivän postauksen teemana on kaksi asiaa: vaatekoko ja oma, ihanan kallis tyylini!

Sunnuntain MOTD, koru saatu ilmaiseksi ja valetatuointi... tittitidii: Citymarketista!

Jälkimmäiseen todettakoon, että olen viime aikoina löytänyt yllättävän kivoja vaatteita nimenomaan pienemmistä ketjumarketeista ja muista liikkeistä, jotka eivät tyypillisesti keiku tyyliään vaalivien ykköskohteina. Tämän hetken kova kolmen kärki on Halpa-Halli, Citymarket ja kirppari, joista jälkimmäisestä olen löytänyt yllättäen mieluisimmat koruni! Aiheesta sanottakoon lyhyesti ja ytimekkäästi, että aina hyvän ja omannäköisen tyylin ei tarvitse tarkoittaa kalliimman luokan merkkituotteita, paksua lompakkoa ja isompien kaupunkien tarjontaa - mikä helpotus kaltaiselleni naiselle, jolle jo pelkkä sijainti asettaa omat rajoituksensa löytää vaatteita! (Pidän ihan karvalakkimallin shoppailusta nettitilailun sijaan. Tarvitsen oman spesiaalin hetkeni seisoa kunkin rekin edessä suu auki ja hypistellen vaatteita!)

Paita... tattatadaa: Halpa-Hallista!

Vaatekoosta: voi pojat, kuinka juuri se on kuohuttanut mieltäni siitä asti, kun ymmärsin, että joskus paita voi olla liian piukka! Varhaisin muistoni liittyy ala-asteaikojen ensimetreille. Äitini oli ostanut minulle iloisenkeltaisen, pitkän ja hihattoman poolopaidan, jossa oli paksut, pystysuuntaiset joustinneuleraidat. Visioin lukemattomia eri tyylejä, kuinka olisin voinut pukea sen. Rakastin sitä paitaa, mutta en voinut pitää sitä, koska se oli kuin makkarankuori. Nimenomaan siis se näytti mielestäni makkarankuorelta. Tai ei: minä näytin makkaralta, joka oli sullottu liian pieniin kuoriin. Ensimmäiset hetkeni, kun häpesin fyysistä kokoani.

Rannekorut Glitter, sormus... tatata tattadaa: äitini tekemä! Äidit ne osaa. <3

 Jostakin syystä sillä konkreettisella kokolapulla on ollut elämässäni se suurempi merkitys kuin sillä, näyttääkö vaate hyvältä, tai istuuko se. Joskus olen leikannut kokolapun kokonaan pois, että sen katseleminen (tai se, että joku muu näkisi sen) ei ahdistaisi. Joskus pukeuduin ehdottomasti liian tiukkoihin vaatteisiin, koska oli niin tärkeää mahtua edes jotenkin S-koon paitaan, kuin isompiin kokoihin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu hölmöltä edes muistella aikaa, kuinka epätoivoisesti yritin mahtua tietyn tuumakoon farkkuihin, koska seuraava kokonumero tuntui liian musertavalta. Plus-osastolle siirtyminen vaati aikanaan paljon pettymyksen nieleskelyä, vaikka plus-osastot olisivat tarjonneet moninkertaisesti mukavamman sovituskokemuksen.

Nämä korvakorut päätyivät itselleni eteenpäin luovutettuina - ihanat!

Viime aikoina ihmiset ovat heränneet kritisoimaan vaatekokoja - ja hyvä niin! On jo aikakin huomata, että saman kokoinen vaate voi näissä universaaleissa kokoluokissa olla yhdessä M-koko, jossakin toisessa jopa XXL (kannattaa oikeasti joskus ottaa vaatekaappinsa vaatteita rinnakkain ja verrata kokolappuja ja mittoja keskenään. Ei ole aivan tavatonta, että poikkeavista kokoluokista huolimatta ne saattavat olla aivan samankokoiset!). Tällä hetkellä vaatekaapissani on hyvin kirjava joukko vaatteita, joista nostettakoon pari loistavaa esimerkkiä: vaatekaappini pienimmät vaatteet ovat yllättäen kokonumerossaan suurimmat! Ja ne eivät vieläkään varsinaisesti sovi minulle, vaikka olen laihtunut sen verran, etten enää ole plusosastojen vakioasiakas.

Nämä korut ylhäältä alaspäin Bijou Brigitte, kirppari ja Glitter
 - joista tämä kirpparikoru on aivan ykkössuosikkejani.

Sen kun olisin tiennyt nuorena tytönalkuna, että se vaatekokolappu niskassa ei määritä minua, eikä minun tulisi sitä kumarrella. Kuinka monilta itkuilta olisin säästynyt, jos olisin sen pikkanan S-koon, tai koon 38 linjoja nuolevan mekon sijaan olisin ottanut rehdisti suuremman koon. Ettei minun olisi tarvinnut mahtua tietyn koon vaatteeseen, vaan olisin voinut valita vaatteen, joka sopii minulle. Sellaisessa vaatteessa olisin tuntenut oloni hyväksi ja aivan passelin kokoiseksi, enkä sellaisessa, joka on ostettu jo valmiiksi sillä asenteella, että siihen sopimattomat eivät ole riittävän hyviä. Kantaapa sellaista vaatetta päivästä toiseen yllään, joka muistuttaa tätä oman mielen totuutta puristaen vyötäröltä, kiristäen hartioilta ja estäen luonnollisen istumisen.

 Hattu H&M, koru Bijou Brigitte

Prosessini aikana olen kehittynyt tässä asiassa paljon. Nykyään pystyn menemään huoletta plusosastoille etsimään mieluisia vaatteita ilman, että pelkäisin plusosastoilla näyttäytymisen tarkoittavan, että olen kertakaikkisen väärän kokoinen. Joskus plusmyymälässä, esimerkiksi Zizzissä, asioiminen on todella miellyttävä kokemus! En myöskään enää tee painonpudotuksestani kilpailua, jonka ykköstavoite on mahtua johonkin tiettyyn vaatteeseen. Teen tätä itseni vuoksi, ja puen kauniita vaatteita taipaleeni joka varrella, enkä vasta sitten, kun mahdun tiettyyn kokoon - olipa se paita sitten S tai XXL, tai tuumakoko isompi kuin kengännumeroni. Kokonumeron on tarkoitus palvella meitä - joskus hyvin, joskus huonosti - eikä meidän kokonumeroja. Eräässä joskus seuraamassani stailausohjelmassa stylisti kiteytti asian erittäin nasevasti: "Sinä et ole vääränkokoinen vaatteelle, vaan vaate on vääränkokoinen sinulle!"

On muuten aivan helvetin hyvä XL-paita!

Tämä paita on kokoa XL. En vaivautunut edes sovittamaan kokoa pienempää tarkistaakseni, "mahtuisiko se paremmin", koska tämä kyseinen paita tuntui aivan helvetin hyvältä. Ja se riittää minulle.

OOTD ja plusosastorageilua

Laihtuminen ei ole aina aivan aukottoman positiivinen asia. Ensinnäkin se on kallista lystiä, kun käytännössä koko vaatekaapin sisältö menee vaihtoon. Toisekseen paljon laihtuneena vaateostoksilla oleminen on, kuin ostaisi vaatteita ventovieraalle: se keho ei yksinkertaisesti ole enää se, mitä on tottunut pukemaan. Tiedätkö tunteen, kun kädet ripustavat sovittamatta takaisin vaatteen, joka "ei millään voi mahtua minun kokoiselleni", tai kun jalat kieltäytyvät astumasta liikkeeseen, jossa ei ennenkään ole ollut vaatteita "minun kokoiselleni"? No, tällaisen ongelman edessä olen itse. Tämän paidan löysin Bik Bokista, josta en uskonut löytäväni mitään, mikä mahtuisi. No, mahtuihan se, ja vieläpä mainiosti!

Paita: Bik Bok. Korvakorut: Glitter. Rannekoru: SPR:n kirppari, hintaa 0,30 €!
Suosittelen silmäilemään tarkoin paikallisten kirppareiden korutarjonnan. 

Sitten se toinen dilemma: kun on kauan tyytynyt enemmän tai vähemmän kompromisseihin, täydellinen valinnanvapaus tarjonnan ja kokojen suhteen lyö ällikällä. Runsaudenpulan keskellä oma tyyli on hakusessa, ja tätä ongelmaa ei ollut aikana, jolloin se suppea plusosasto oli käytännössä ainoa osasto, josta löysin sopivaa päällepantavaa. Ja tämä on muuten erittäin painava osasyy siihen, miksi tyylini on pahimmillaan (no, okei, heti aamulookini jälkeen, jolloin näytän pulsulta) turhan virastomainen. Sydämessäni asuu boheemi nainen, ja silmäni on mieltynyt hipsterhenkiseen söpöstelyyn. Rakastan vahvoja värejä, liehuvia helmoja, rusettikauluksia ja koulutyttöhameita. Löytäisin tätä kaikkea - kaikkialta muualta paitsi plusosastoilta. Anteeksi nyt vain!

Kun muu myymälä sykkii väriä ja ajankohtaisia kuoseja, printtejä ja trendivillityksiä, plusosasto tarjoaa mustaa, valkoista, ehkä jonkun pliisun version siitä ajankohtaisimmasta trendivillityksestä ja villeimmät värit korkeintaan löysänä trikootunikana. Tästä syystä tyylini on ollut pitkään käytännössä väritön. Ymmärrän täysin perustelut siitä, että Suomen kokoisessa valtiossa ja tällä väestömäärällä valikoima on auttamatta pienempi kuin vaikkapa briteissä, eivätkä erikoismyymälät tahdo menestyä yhtään pienemmissä kaupungeissa. Mutta sitä en ilman taistelua niele, että plusosastojen tarjonta on valjua siksi, että ylipainoiset eivät oikeasti edes halua mustaa kummempaa. Vai mitä mieltä olette?

Shoppailua + OOTD

Kirjoitan tätä päivitystä hyvillä mielin. 

Mä oon viimevuosina ostanut todella vähän vaatteita. Ne muutamat rievut mitä oon kaupasta kotiin kantanut, ovat pääasiassa olleet mustia ja valmistettu trikoosta. En edes muista koska olisin viimeksi oikeasti sovittanut vaatteita kunnolla, saati sitten tuntenut iloa sovituskopissa. Mun muistot sovituskopista ovat lähinnä noloja, sillä jopa se suurin koko puristi jostain.

Aiemmin vaatteiden ostaminen on ollut mulle pääasiassa täydellisiä pettymyksiä. Vaatekaupan rekit ovat pullollaan kauniita vaatteita, mutta kun raahasin ne mukanani sovituskoppiin, olivat ne kaikki auttamatta liian pieniä. Pluskokoisten osastot sen sijaan ovat suomessa niin surkeassa jamassa, että näin lyhyen ihmisen on vaikea löytää sieltä istuvia vaatteita. Näistä, ja monista muista tekosyistä johtuen olen jo vuosia tyytynyt ”helppoon” vaihtoehtoon – trikooseen ja huppareihin. 

Löysin tänään unelmieni flanellipaidan. Sanoin heti ääneen, että tuossa ei kyllä ole mun kokoa ja meinasin kävellä ohi sen kummempia ajattelematta. Jenna kuitenkin käski mun sovittaa. Vastentahtoisesti ja hieman kauhunsekaisin tuntein vedin paidan päälleni ja aloin napittaa. Napit menivät kiinni, eikä paita kiristänyt mistään! MITÄ TÄMÄ ON??

Olen viimeaikoina kasannut itselleni pientä tyylikirjaa Pinterestiin, jonne olen kasannut itselleni ”sit kun” vaatteita. Tänään ihanan flanellipaidan löydettyäni mietin että miksei se ”sit kun” voisi olla NYT ja TÄSSÄ? Tänään mukaan tarttuikin useampia vaatteita ja joitain asusteita. Kirpputorilta löytyi myös sievä fiftarityylinen pallomekko hurjaan kahden euron hintaan.

Tänään ostoksilta kotiin saapui eri nainen kuin aamulla lähtiessä. Tämä uusi nainen on itsevarmempi ja kauniimpi. Hän kulkee pää pystyssä ja peiliin katsoessaan miettii; ”Hitsi, kun mä näytänkin hyvältä.”

Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.
-Albert Einstein-