Shoppailua + OOTD

Kirjoitan tätä päivitystä hyvillä mielin. 

Mä oon viimevuosina ostanut todella vähän vaatteita. Ne muutamat rievut mitä oon kaupasta kotiin kantanut, ovat pääasiassa olleet mustia ja valmistettu trikoosta. En edes muista koska olisin viimeksi oikeasti sovittanut vaatteita kunnolla, saati sitten tuntenut iloa sovituskopissa. Mun muistot sovituskopista ovat lähinnä noloja, sillä jopa se suurin koko puristi jostain.

Aiemmin vaatteiden ostaminen on ollut mulle pääasiassa täydellisiä pettymyksiä. Vaatekaupan rekit ovat pullollaan kauniita vaatteita, mutta kun raahasin ne mukanani sovituskoppiin, olivat ne kaikki auttamatta liian pieniä. Pluskokoisten osastot sen sijaan ovat suomessa niin surkeassa jamassa, että näin lyhyen ihmisen on vaikea löytää sieltä istuvia vaatteita. Näistä, ja monista muista tekosyistä johtuen olen jo vuosia tyytynyt ”helppoon” vaihtoehtoon – trikooseen ja huppareihin. 

Löysin tänään unelmieni flanellipaidan. Sanoin heti ääneen, että tuossa ei kyllä ole mun kokoa ja meinasin kävellä ohi sen kummempia ajattelematta. Jenna kuitenkin käski mun sovittaa. Vastentahtoisesti ja hieman kauhunsekaisin tuntein vedin paidan päälleni ja aloin napittaa. Napit menivät kiinni, eikä paita kiristänyt mistään! MITÄ TÄMÄ ON??

Olen viimeaikoina kasannut itselleni pientä tyylikirjaa Pinterestiin, jonne olen kasannut itselleni ”sit kun” vaatteita. Tänään ihanan flanellipaidan löydettyäni mietin että miksei se ”sit kun” voisi olla NYT ja TÄSSÄ? Tänään mukaan tarttuikin useampia vaatteita ja joitain asusteita. Kirpputorilta löytyi myös sievä fiftarityylinen pallomekko hurjaan kahden euron hintaan.

Tänään ostoksilta kotiin saapui eri nainen kuin aamulla lähtiessä. Tämä uusi nainen on itsevarmempi ja kauniimpi. Hän kulkee pää pystyssä ja peiliin katsoessaan miettii; ”Hitsi, kun mä näytänkin hyvältä.”

Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.
-Albert Einstein-