MOTD: puuteri

Nyx, Lumene ja Oriflame - sama nimigarderobi kuin edellisessä postauksessani, mutta vähän pehmeämpi lopputulos. Rakastuin btw tuohon toispuoleiseen Glitterin korvakoruun. :)

Ja villapaidat: niin paljon kuin niitä rakastankin, minulla on niitä aika vähän. Rakastan villapaitoja ja -takkeja, Fair isle-kuvioita, perinnepaitoja ja palmikkoneuleita. Villapaita edustaa minulle kaikkea hyvää, mitä maailma voi yhdelle naiselle tarjota. Ystävältäni ostin vanhan pohojalaaspaidan, koska sellainen nyt vain kuuluu joka pohojalaasella olla (prkl!). Neulelehtiä ja -sivuja olen selannut lukemattomat kerrat, mutta sanoista tekoihin ei ole vieläkään päästy.

Miksi hitossa minulla on niitä siis niin vähän!?

Olen todennut, että täydellisen villapaidan metsästys on yhtä tarkkaa hommaa kuin farkkujenkin. Unelmieni villapaita ei peitä muotojani, eikä toisaalta ole niin hentoinen, ettei se lämmitä; siinä saisi olla jotakin kuvioita, mutta se ei saisi näyttää kasaripuserolta; siinä saisi olla poolo, mutta siinä ei sittenkään olisi hyvä olla pooloa; se saisi olla edullinen, mutta sen olisi hyvä kuitenkin olla jotakin muuta kuin kaupan perusakryylia... Etsipä näillä spekseillä yhtään mitään!

Olisiko minun siis aika aloittaa tämän MOTD-projektini lisäksi villapaitaprojekti?

Meikin olennaisimmat: persikansävyinen glitterluomiväri ja poskipuna Nyx, huulipuna Oriflamen, korostusseerumi Lumenen - samat merkit, mutta hieman kesympi lopputulos!

Päivän kysymys: onko sinulla jotakin sellaista vaatetta, joka nyt vain kuuluu olla vaatekaapissa, ja mieluiten paraatipaikalla ja aina valmiina käyttöön?

MOTD: ruoste

Otin projektikseni kuvata aina joutessani meikin mukavuusalueeni ulkopuolelta.
Syy nro 1: olen ostellut viime aikoina valehtelematta järkyttävän paljon meikkejä, joita on pakko päästä testaamaan!
Syy nro 2: vaihtelu virkistää ja uuden opettelu on nastaa.

Näin muuten olen instatiliäni tutkiskellessani pohtinut, että kysinen sivu on täynnä pelkkiä selfieitä. Pitäisikö... hävetä?

Laihtuminen ja muuttunut keho on ilman muuta vaikuttanut siihen, että peilailen itseäni paljon enemmän, ja harrastan verrattain enemmän erilaisia omakuvaprojekteja. Samalla olen myös tullut entistä kokeilunhaluisemmaksi niin meikkien kuin vaatteidenkin suhteen. Suomeksi sanottuna: olen jatkuvasti peilin edessä, vapaa-ajastani kuluu iso osa oman naaman tuijotteluun kameran näytöltä, ja tuhlaan ihan liikaa aikaa meikkiosastolla. Itseni etsimistä, perhaps?

Voisi sanoa, että koko paketti tuntuu tällä hetkellä itselleni jossakin määrin jopa vieraalta. On outoa nähdä aiemmin syvästi vihaamansa piirteet positiivisessa valossa, esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kulmakarvani mallia YKK ja otsani, jota paljastan erittäin harvoin tällä tavoin. Puolisentoista vuotta sitten en myöskään omistanut lainkaan sporttisia vaatteita.

Painonpudotusprosessini - josta oman itsetunnon kehityksellä on merkittävä roolinsa - on nyt kestänyt kokonaisuudessaan puolisentoista vuotta. Koen muuttuneeni tänä aikana hurjan paljon, mutta pikemminkin mieleltäni kuin varsinaisesti keholtani (vaikka moni sanookin, että kahdenkymmenen kilon pudotukseni on hurja saavutus). Olen nykyään itseni suhteen paljon levollisempi, luotan itseeni enemmän, ja luotan enemmän tulevaisuuteen.

En oikeastaan kuvaa näillä selfieillä niinkään ulkoista muutosta, vaan tutustun ihmiseen, jonka olemassaolosta en tiennyt. Ja tällä hetkellä se ihminen tuntuu hyvinkin tutustumisen arvoiselta.

Meikin olennaisimmat: ruosteenvärinen luomiväripaletti ja poskipuna Nyx, mattahuulipuna Oriflame 

Olkoon tämä siis aloitus pienelle tyylinhakumatkalleni. :) 

Meikkisienet vertailussa

Viimeaikojen suurin hittituote kosmetiikan saralla on ollut Beautyblender, jonka nimeen nykyään vannovat kaikki ammattimaskeeraajat, bloggarit sekä julkkikset aina Kardashianeita myöten.

Suuren suosion saavuttaneesta meikkisienestä on nykyään oma versionsa kaikilla valmistajilla aina Seppälästä Pirkkaan. Näiden pisaranmuotoisten meikkisienien viidakossa on helppo hukata itsensä ja täysin mahdoton löytää se täydellinen. Niinpä minä tartuin härkää sarvista teidän puolestanne ja tutustuin muutamaan meikkisieneen lähemmin. 

Käytin kaikkien meikkisienten pesemiseen Beautyblenderin Mini Solid cleanseria, eli meikkisienille sekä siveltimille tarkoitettua saippuaa – joka muuten on ihan paras keksintö.

Beautyblender – Original 19.70€ (Cocopanda) 
★★★★★

Tän hankkimista mä mietin pitkään. Mietin että raaskinko laittaa lähes 20€ yhteen meikkisieneen ja

että onko se todella koko rahan arvoinen? Vietin yhden lähes unettoman yön painiskellassani tämän kysymyksen äärellä ja lopulta kysyin jopa neuvoa oman elämäni oraakkelilta, eli mieheltäni. Oraakkeli oli ehdottomasti sitä mieltä, että mun pärstävärkki ansaitsee vain parasta, joten tein ratkaisevan askeleen ja tilasin.

Tärisevin käpälin avasin paketin, ja totesin heti miten ihanan pehmeä tää oli! Ihan mielettömän tuntuinen. Koska Beautyblender on parhaimmillaan kosteana, kipitin tietysti heti vessaan ja kostutin sienen. Mikäli mahdollista, sienestä tuli entistä pehmeämpi ja samettisemman tuntuinen.  Meikin levittäminen Beautyblenderillä oli todella helppoa – ohjeissa neuvotaan levittämään meikki napakoilla töpötyksillä, ei koskaan pyyhkimällä – eikä meikki liukunut iholla ollenkaan. Meikkivoide levittyi tasaisesti myös hankaliin paikkoihin, eli silmien alle sekä nenänpieliin. Huomasin myös, että Beautyblenderillä levittäessä meikkivoidetta tarvitsi paljon vähemmän kuin muilla sienillä, eli pitkässä juoksussa mahdollisesti
jopa säästää rahaa, kun puolet meikkivoiteesta ei imeydy sienen sisälle?

+ Ihanan tuntuinen, todella pehmeä sekä kuivana että kosteana
+ Ei ime itseensä puolia meikkivoiteesta
+ Meikkivoide levittyy helposti
+ Blendaaminen on helppoa
+ Puhdistuksen jälkeen ei jää meikkivoidetahroja

-Melko hintava
-Kahdella ensimmäisellä pesukerralla sienestä irtosi väriä

Meikkisieni 4.90€ (Seppälä) ★

Tämän ostin lähinnä vertailumielessä, hinta oli ostovaiheessa mielestäni ihan kohdallaan. Kuitenkin kun pääsin ensimmäistä kertaa tositoimiin petyin ihan älyttömästi. Sieni oli tosi kova, eikä kastelu auttanut asiaa yhtään – tätä ei taida olla edes tarkoitus kastella. Tämä oli vertailun sienistä ainoa, joka ei laajentunut ollenkaan kasteltaessa. Meikkiä levittäessä meikkivoide ”liukui” iholla, vaikka kuinka yritin varovasti töpötellä meikkivoidetta. Kyllä tämäkin asiansa ajoi, mutta markkinoilla on muitakin halpoja huomattavasti parempia vaihtoehtoja.
Tämä kyseinen sieni on mystisesti kadonnut mun elämästä sen jälkeen kun testausvaihe oli ohi, joten täsä ei valitettavasti ole kuvia. Tokkopa tuo iso menetys on.. :D

- Kova
- Laatuunsa nähden kallis
- Meikkivoide ei levittynyt tasaisesti
- Tylppä pää oli kömpelö

Lateksiton meikkisieni 4.95€ (Tokmanni) ★★★

Tokmannin sieni yllätti hinta-laatusuhteellaan. Sieni oli muihin verrattuna melko kookas etenkin kastelun jälkeen, ja sen muoto oli ehkä hieman kömpelö. Sienen leveä pää oli tasaisempi kuin muissa, eikä kärjessäkään ollut hurraamista, suuren koon vuoksi sekin oli valitettavan kömpelö. Tämä vaikeutti hieman meikkivoiteen levittämistä, koska sienellä oli hankala töpöttää tasaisesti. Tämä jää mulle ehdottomasti käyttöön contouring sieneksi.

+ Hinta-laatusuhde kohdallaan
+ Kasteltuna mukavan pehmoinen
+ Isojen alueiden blendaaminen oli helppoa

- Iso ja vähän kömpelö
- Melko kova
- Jää tahroja pesusta huolimatta

Piraatti Beautyblender 2€ (Wish)

★★★★

Tilasin tämän tuotteen siis Wishistä. Tuotteen tuleminen kesti kauan, siis oikeasti kauan, lähes kaksi viikkoa arvioidun toimitusajan jälkeen eli yhteensä noin 6 viikkoa. Tilausvaiheessa en todellakaan odottanut aitoa alkuperäistä Beautyblenderiä, enkä sellaista saanutkaan. Kuitenkin sieni tuli lähes alkuperäistä vastaavan pakkauksessa, josta kuitenkin näki että tuote oli piraatti. Ehkä joku, jolla ei ole aitoa vertailukohtana, saattaisi luulla että kyseessä on aito Beautyblender.
Sieni itsessään oli pehmeä ja ihan mukavan tuntuinen. Kasteltuna se laajeni sopivassa määrin, ja piti kuitenkin alkuperäisen muotonsa. Se oli pehmeä, ja meikki levittyi todella hyvin sienen hintaan nähden. Myös puhdistaminen oli helppoa, eikä sieneen jäänyt tahroja. Mä olin tästä oikeasti yllättynyt.

+ Hinta
+ Pehmeä sekä kuivana että kasteltuna
+ Meikkivoide levittyy helposti ja tasaisesti

- Imee meikkivoidetta
- Pitkä toimitusaika

---

Alkuperäinen beautyblender tulee jäämään ikuisiksi ajoiksi osaksi mun meikkirutiinia, samoin Wishin Piraattiblender. Seppälän sieni on jo hävinnyt jonnekkin, enkä varsinaisesti jää kaipaamaan sitä ollenkaan. Lopputulemana voisin sanoa, että "You get what you paid for." Ei aina pidä paikkaansa. Hinta-laatusuhteeltaan Wishin piraattiversio nimittäin voittaa tämän vertailun.

”Thank God for Red Bull and fake eyelashes.”
-Jeffree Star-

Aito nude

Aikaisemmassa meikkipostauksessani puhuin hieman nudemeikistä ja siitä, että nudemeikki ei aina ole ihan niin kevyt, kuin kuvittelisi. Tästä inspiroituneena innostuin havainnollistamaan ajatustani rehellisin kuvin! Eli seuraavissa esittelen sen, kuinka paljon tavaraa on mihinkin vaiheeseen meikkauksessa tarvittu. :) 

Tässä olen ihan naturellina, eli täysin ilman meikkiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi tehnyt tässä vaiheessa kerrassaan mitään: hoidan ihoani päivittäin useammilla eri ihonhoitotuotteella puhdistusaineista kuorintoihin ja kasvovoiteisiin, nypin kulmakarvani säännöllisesti ja värjään hiuksiani (jos kohta tässä tapauksessa edellisestä värjäyskerrasta on aika kauan aikaa). Eli vaikka tämä eittämättä on luonnollisin minä, mitä tarjolla on, sekin on tavallaan ”sliipattu versio” siitä todellisesta. Niin kuin me kaikki enemmän tai vähemmän: harva uskaltaa olla ihan rehellisen luonnollinen ja luopua kaikista pesuaineista, mitä käytämme jokapäiväisessä arjessamme.

Tässä kuvassa onkin jo hieman enemmän tavaraa: pohjustus- ja meikkivoide, silmämeikinpohjustusvoide, paletin toiseksi vaalein ruskea luomiväri, ruskea rajauskynä ja ruskea ripsiväri, sekä huulirasvaa. Jos lanseeraisin tämän kuvan meikittömänä, se voisi jopa mennä läpi!

Tässä kuvassa olen lisännyt edelliseen meikkiin poskipunaa, silmiin seuraavaksi tumminta, ruskeaa luomiväriä ja lisää rajauskynää. Huulirasvan olen vaihtanut persikanväriseen huulikiiltoon. Tämäkään ei ole vielä mikään erityisen työläs meikki, mutta tämä on jo aika kaukana siitä ”oikeasta nudesta”.

Tämä ei sitten olekaan enää mikään kevyt meikki: koko prosessi lueteltuna on siis pohjustus- ja meikkivoide, silmämeikin pohjustusvoide, peitevoide, poskipuna, viisi eri luomiväriä, silmänrajauskynä, ripsiväri, huultenrajauskynä, huulipuna ja huulikiilto sekä kulmageeli, sekä viimeistelynä vielä meikinkiinnityspuuteri. Tämä on myös yleensä se vaihe, jonka yli en meikkaamisessa mene: en käytä irtoripsiä tai -hiuksia, en ihon alle laitettavia täyteaineita, eikä minulla ole tarvetta esim. tatuoida kulmakarvoja. On hyvä tiedostaa, että netissä näkemämme meikkikuvatulva voi tosiaankin olla tästä vaiheesta vielä paljon, paljon pidemmälle viety.

Kaikki edellinen on siis tehty ainoastaan meikin voimin, emmekä ole vielä edes päässeet kuvankäsittelyn maailmaan. Edellisissä kuvissa – jotka kaikki on siis otettu järjestelmäkameralla jalustaa apuna käyttäen, eikä kännykkäkameralla – on säädetty valkotasapainoa ja terävöitetty. Seuraava kuva kuitenkin ehkä havainnoi parhaiten sitä, mitä me kaikista eniten näemme median eri lähteistä.

Tässä kuvassa ei ole siis tehty mitään muutoksia meikkiin, vaan tämä on käynyt läpi aika rajun kuvankäsittelyn, rehellisesti sanottuna kahden eri kuvankäsittelyohjelman läpi vietynä. Tämä kuva on siis kaikkien edellisten vaiheiden lisäksi käynyt pehmentävän ja sävyjä korjaavan filtterin läpi, siihen on lisätty keinotekoisesti poskipunaa, kaikki pienetkin epäpuhtaudet on poistettu, kontrasteja on korjattu lisää, ja reunoille on lisätty vinjentointi ( = reunojen tummennus). Tähän vielä lisätäkseni kuvankäsittelyohjelmassa olisi ollut mahdollisuus mm. lisätä kuvankäsittelyn avulla meikkiä, ryppyjen poistoa, kaventamista ja lukuisia eri filttereitä. Myös esimerkiksi instagram tarjoaa mukavan valikoiman eri filttereitä ja kuvankäsittelymahdollisuuksia, joilla harjaantuneet käyttäjät saavat kuvista aikalailla sitä, mitä näemme mediassa päivittäin.

Tarkoitukseni ei ole tehdä selväksi, että meikkaaminen on väärin, ja aito luonnollisuus oikein. Haluan paljastaa tämän prosessin siksi, että emme vertaisi omaa, aidosti saunanraikasta itseämme siihen kuvatulvaan, mitä meille tyrkytetään ympäri eri median lähteitä luonnollisena. Ne kuvien ihmiset eivät todennäköisesti ole kuvissa luonnollisimmillaan, ja pahimmillaan kuvassa ei edes ole aito ihminen, vaan photoshopilla muokattu kauniin ihmisen prototyyppi. Kukaan ei näytä kymmenen minuutin meikkituokion ja kännykkäselfien jälkeen siltä, miltä minä näytän tämän kuvasarjan viimeisessä kuvassa, koska kyseessä on huomattavasti suurempi työmäärä. Ja kun puhutaan kuvista, joita näemme kaikkein eniten, niissä on asialla isot rahat ja ammattilaiset laidasta laitaan. Summa summarum: se, mitä sinulle myydään ”nudena”, voi todellisuudessa olla siitä hyvin kaukana.

Meikkileikkejä

Käsi ylös, joka tykkää meikkileikeistä!

Meikkileikit tekevät välillä hyvää itse kullekkin. On oikeasti hauskaa lätkiä meikkiä naamaan ilman aikomusta poistua kodin turvasta ihmisten ilmoille ja katsoa kuinka käy. Meikissä on se hauska juttu, että sillä saa oikeasti aika nopeasti muutettua ulkonäköä aika radikaalisti, ja yhtä nopeasti epäonnistuneen pakkelin saa huuhdeltua viemärin syvyyksiin.

Koska halloween lähestyy kovaa vauhtia, ajattelin heittäytyä ihan villiksi. Niinpä kaivoin esiin värikkäimmän meikkipalettini, sekä kuvan tämän meikin inspiraatiosta Harley Quinnista.

Mä oon sellainen tyyppi, joka pitäytyy arkimeikissä kovinkin maltillisessa ja tylsässä. Mun meikkipaletin kuluneimmat luomivärit ovat harmaat ja ruskeat – todella omaperäistä. 

Meikkipohjarutiini on pysynyt samana jo vuosia, mutta uusimpina tuttavuuksina lähiaikoina ovat tulleet uusi (oikeasti jo ikivanha) trendi contouring, jota muuten sitäkin harrastan kovinkin maltillisesti, sekä mun uusi paras kaveri BeautyBlender.

Mulla on tosi hankala iho, jonka hoitaminen on ajoittain tosi vaikeaa. Mulla kesti oikeasti VUOSIA löytää kasvojen puhdistusaine, joka sopii mun herkälle iholle ympäri vuoden. Fiksumpi ihminen olisi ehkä mennyt suoraan apteekkiin hypermarketin sijaan, mutta mä en selvästi ole sellainen ihminen. Täydellinen kasvojen puhdistusaine löytyi lopulta Vichyn Pureté Thermale –sarjasta. Kuivan ihon takia kuorin ihon kerran viikossa saunan yhteydessä, ja olen tehnyt sen jo vuosia kotitekoisella kuorintaseoksella, koska oon todennut että se on a) mukavin b) tehokkain c) halvin keino pitää kasvojen iho heleänä ja raikkaana.

Mulla on myös ollut suuria vaikeuksia löytää oikea meikkivoide. Pari vuotta sitten löysin täydellisen, ja hankin sitä kerralla ainakin kolme tai neljä tuubia. Nyt viimeinen tuubi alkaa olla lopussa ja kun lähdin etsimään samaista tuotetta, huomasin ettei sitä ole enää olemassa! Mulla on nyt siis lähitulevaisuudessa edessä uuden meikkivoiteen metsästys, joka ei rehellisesti sanoen huvita mua yhtään. 

Kuten aiemmin mainitsin, mulla on tosi hankala iho. Se on kuiva, herkkä ja helposti punoittava. Etenkin talvisin joudun rasvaamaan koko kropan kahdesti päivässä joko kookosöljyllä tai arganöljyllä pelkästään estääkseni sitä kiristämästä ja kutisemasta. Joskus mun kasvojen ihoa kuitenkin huvittaa olla erityisen öljyinen. Mitä ihmettä??

Prinsessaleikit tekevät meille aikuisillekkin välillä ihan hyvää. 

"Normal is a setting on the dryer. People like us, we don't get normal!"
-Harley Quinn-

Luonnollinen meikki?

Kun näin tarkemmin ajattelee, olen aika varovainen laittautuja. Pitäydyn tutussa ja turvallisessa, en useinkaan heittäydy eri trendivillitysten vietäväksi, ja vältän "liian rankkoja kokeiluja" (minulle rankkoja kokemuksia ovat oikeastaan kaikki, mitkä poikkeavat klassisesta meikistä ja hillitystä hiusten värjäämisestä - oikeastaan siis ihan kaikki!). Jos jollakin irrottelen, niin huulipunan sävyllä, ja näin kirjoitettuna se kuulostaa niin perin juurin... "villiltä".

Useiden eri kokeilujen tuloksena olen todennut, että minulle toimivat parhaiten eri violetin ja ruskean sävyt, joskus myös vihreä. Omistan joitakin sinisen sävyjä, mutta en tunne oloani oikein kodikkaaksi sinisessä. Harmaan kanssa en tule juttuun, en sitten mitenkään päin.

Tällä hetkellä erilaiset nude-meikit inspiroivat minua. Pidän luonnollisesta touchista: kevyt ruskea meikki silmiin, lämpimänsävyinen poskipuna poskiin ja persikansävyä huuliin - täydellistä! Luonnollista! Ja siinäpä se asia tuli, mihin haluan tarttua: itse asiassa "kevyt" ja "luonnollinen" meikki ei aina tarkoita sitä, että olisi vain sipaissut kevyesti ripsiväriä ripsiin ja huulikiiltoa huuliin. Se luonnolliselta näyttävä meikki saattaa oikeasti pitää paljonkin tavaraa sisällään. 

Asian selkiyttämiseksi esittelen oman meikkini, jonka miellän aika hillityksi. Tämän meikin saavuttamiseen olen

1. levittänyt iholle pohjustusvoiteen, joka pitää
2. meikkivoiteen paremmin iholla.
3. Silmänalusiin ja mahdollisiin näppyihin käytän peitepuikkoa.4. Poskille levitän poskipunan (en ole aina käyttänyt, mutta nyt olen löytänyt sen uudelleen).
5. Silmämeikin alle levitän silmämeikin pohjustusvoidetta - suosittelen! Ei tarvitse tuskailla viiruiksi paakkuuntuneen silmämeikin kanssa.
6. Sitten silmämeikki: yleensä levitän vaaleinta sävyä silmän sisänurkkaan ja kulmakarvan alapuolelle. Toiseksi vaaleinta levitän liikkuvalle luomelle, jonka "varjostan kuunsirppimäisesti seuraavaksi tummimmalla liikkuvan luomen yläpuolelta silmänrajaan asti. Tummimmalla vahvistan tätä "kuunsirppiä aivan liikkuvan luomen rajalta, ja teen ylä- ja alarajauksen.
7. Kajalia laitan ripsien alapuolelle, ehkä hieman ulkopuolelle yläluomen ulkonurkassa.
8. Ripsiväriä laitan sekä ylä- että alaripsiin.
9. Jos huvittaa, saatan laittaa valkoista rajauskynää vielä silmän sisänurkkaan, kulmakarvan alapuolelle ja huulten amorinkaaren yläpuolelle.
10. Kulmiin levitän kulmakarvageeliä.
11. Ennen huulipunan laittoa viimeistelen meikin kiinnityspuuterilla.
12. Huulet rajaan - ja täytän! - huultenrajauskynällä. 
13. Viimeisenä laitan huulipunan, yleensä kolmeen kertaan, joiden välissä haukkaan hieman paperinpalaa.

Luulitko, että lista loppuisi tähän! Ei suinkaan, sillä

14. hiuksiin levitän lämpösuojan sisältävää muotoiluvaahtoa voidakseni kihartaa hiukset (minun supisuomalainen hiuslaatuni ei muuten yksinkertaisesti kiharru, saati pysy kiharassa!)
15. Kihartamisen jälkeen harjaan kiharat auki, ja suihkutan päälle vielä hiuslakkaa.

Eli tämän lookin saavuttamiseen käytän yhteensä 15 eri meikki- ja hiustuotetta - trust me, minä käytän näitä tuotteita vielä aika vähän! Ajatelkaapas vielä, kun hommaan lisätään meikkivoiteen "leipomista", erilaisia ihon kuulautta lisääviä tuotteita, irtoripsiä ja -hiuksia... (Ja nämä kaikki ovat yleensä niitä, jotka minä skippaan).

En ole välttämättä oikea ihminen puhumaan kemikaalikuormituksista tai "aidosta luonnollisuudesta", koska pidän meikkaamisesta. Mutta ellet halua lukea tätä listaa suoranaisesti vinkkilistana seuraavan päivän meikkiisi: selasitpa kuvia instagramissa, pinterestissä tai blogeissa (puhumattakaan suoranaisista mallikuvista, jotka tiedämme käyvän läpi melkoisen arsenaalin hirveästä määrästä eri meikkituotteita ja lisäkkeitä kuvankäsittelyyn lukuisten alan ammattilaisten käsissä - tiedämmehän?), se eteesi tullut "luonnollisen kaunis" kuva ei välttämättä ole sitä lainkaan. Tämä on erityisen tärkeää muistaa etenkin silloin, kun lähtee vertailemaan omaa saunanraikasta peilikuvaansa naturellina kaupattuun otokseen missä tahansa medialähteessä - kannattaa suhtautua kriittisesti jopa niihin "meikittöminä" lanseerattuihin somekuviin!

Meikkipellen muistelmat

Kiinnostuin meikeistä ja meikkaamisesta jo varsin pienenä. Kaikki ihanat värit, kimalteet ja helmiäishohde vetivät mua puoleensa. Muistan kuinka kotikaupunkini Citymarketissa oli kauniisti valaistu kosmetiikkaosasto, jossa saatoin viettää koko sen ajan kuin vanhempani olivat ruokaostoksilla, kosketellen ja ihastellen erilaisia kosmetiikkatuotteita. Olin silloin vielä niin nuori, etten oikeasti vielä ymmärtänyt niiden käyttötarkoituksia, mutta ei mun tarvinnutkaan tietää. Mulle tärkeintä oli saada kosketella niitä. 

Noin kymmenvuotiaana joulupukki muisti mua paketilla, jonka sisältä paljastui lasten meikkipaletti. Kyseisestä meikkipaletista löytyi ihania luomivärejä, kirkkaan pinkki poskipuna ja pari suhteellisen väritöntä huulikiiltoa. Siihen aikaan mulla oli kirjoituspöytä, jonka kansi aukesi peilipöydäksi.  Heti joulupäivänä siivosin peilipöydän, että sain laitettua mun uuden hienon meikkipaletin sinne, kunniapaikalle. Se joululoma meni meikkikokeiluja tehdessä, ja kaikkia räikeitä värikombinaatioita kokeillessa. Näihin aikoihin sain seurata vierestä lähietäisyydeltä, kuinka isoveljeni silloinen tyttöystävä meikkasi itseään. Tämän seurauksena tutustuin käsitteisiin meikkivoide, ripsiväri, kajali ja puuteri. Omia meikkejä mulla ei vielä ollut, mutta hänen meikkaamisen seuraaminen oli mulle kuin lauantai-illan viihdeohjelmaa.

Ensimmäistä kertaa laitoin meikkiä kouluun kuudennella luokalla. Kyseessä ei ollut mitään radikaalia, vaan vähän ripsiväriä. Välittömästi, kun kävelin vähän ylpeänä ulkomuodostani luokkaan, sain osakseni supattelua ja ”meikkipellen” leiman, vaikken ollutkaan luokkani ensimmäinen joka käytti meikkiä. Satuin vain olemaan luokan ensimmäinen epäsuosittu, joka käytti meikkiä. Tästä lannistuneena meikkikokeilut saivat jäädä ja seuraavan kerran poistuin kotoa meikattuna vasta pitkälti yläasteella.

Ammattikoulussa meikkaaminen oli mulle jokapäiväistä  - osa arkea, enkä koskaan poistunut kotoa ilman meikkiä. Itsevarmuuteni oli yläasteen jäljiltä kasvanut jossain määrin takaisin, ja olin enemmän oma itseni kuin aikoihin. Ammattikouluaikoina heräsin joka aamu klo 5:15, että ehdin lätkiä pakkelit naamaan. Siihen aikaan opiskelin parturi-kampaajaksi, joten hiuspuoli hoitui yleensä jonkun luokkakaverin toimesta aamun teoriatunneilla.

Mun suurin meikki-idoli jo yli kymmenen vuoden ajalta on ollut Jeffree Star, jolta oon oppinut todella paljon meikkaamisesta ja oikeastaan ihan kaikesta. Jeffree on myös ollut mulle roolimalli siinäkin mielessä, että se on aina kehottanut kaikkia olemaan piittaamatta v###uakaan siitä, mitä muut ajattelee. Pitkään noudatinkin tätä, ja olin 16-20 vuotiaana ylpeä cybergootti. Olin siisti, ja jos jotain ei sattunut miellyttämään, sai painua mielipiteineen kuuseen.  

Jossain vaiheessa painonnousun myötä itsevarmuuteni mureni jälleen, ja palasin elämään harmaavarpusena.

Nykyään meikkaan yleensä vain erikoistilaisuuksiin, en esimerkiksi kauppareissua varten. Meikkipussini on käytännöllinen, eli toisinsanoen tylsä. Huulipunia en ole oikein koskaan oppinut käyttämään.Tähänkin haluan tämän blogin myötä saada muutoksen, opetella käyttämään värejä, näyttämään siltä miltä minusta tuntuu – eli UPEALTA. 

 

“What others think about you is not important. What you think about yourself means everything.”
-Jeffree Star-