Tukkamoka?

Tukan suhteen minussa on ripaus tekotaiteellisuutta ottaen huomioon sen, että minulla oli pitkään fiksaatio yhdestä tai kahdesta pidemmästä letintyngästä muuten lyhyissä hiuksissa. Lakkiaiskampaukseni; Pulp fiction, jonka seassa roikkui yksi pitkän pitkä ja kauniisti kiharrettu hiirenhäntä. Kaikkea on tullut kokeiltua, ja joitakin muistoja tulee vielä varmasti kätkemään nolostuneena lapsiltaan, mutta nolostumisenpelko on itse asiassa harvoin estänyt minua tekemästä muutoksia hiuksiini. Sanoisin sitä siviilirohkeudeksi: en suhtaudu kutreihini kovin sentimentaalisesti, eikä minulla ole lookini suhteen ollut ikinä mitään raudanselkeää visiota. Tukka on kasvava luonnonvara!

(Tunnustettakoon kuitenkin, että hiusten laadun suhteen olen hysteerinen: niin paljon kuin haluaisinkin kokeilla shokkivärejä, en uskalla tehdä vaalennuksen kaltaisia rajuja käsittelyjä tukkaani!)

Siviilirohkeudesta todisteena viimeaikaisin pikku kokeiluni, joka päättyi aivan toisin kuin kuvittelin. Olen pitkään haaveillut puolipitkistä, vaaleanruskeista hiuksista, sovinnaisesti leikatuista ja sopivasti tuulen tuivertamista. Jotakin pikkusievää. Pikaistuksissani keksin käydä tuumasta toimeen, ja tartuin saksiin. Kuten arvata saattaa, otsatukasta ei tullut suoraa, ja suoristusoperaatiot söivät senttejä senttien perään. Niinpä keksin pyytää avuksi äitini, jota pyysin samalla siistimään kuivat latvat (”leikkaa sitten kunnolla”, kehotin, ja sehän leikkasi!) ja laittamaan jonkin kivan sävyn. Päädyin ”tummaan helmiäisruskeaan”, joka kuulosti ja näytti aivan ihanalta. Niinpä väri iskettiin päähän. Ja kun olin kuivannut kuontaloni, minusta olikin tullut mustatukkainen gootti, mikä oli lievästi sanottuna kaukana alkuperäisestä visioistani.

En purskahtanut itkuun, yrittänyt etsiä pipoa päähäni ja varata aikaani värinpoistoon. Olotilani tämän pikku suunnitelmanmuutoksen suhteen on, kuin olisin ollut leipomassa unelmien juustokakkua, mutta leipomuksen sijaan uunivuoasta paljastuisikin maailman paras lampaanpaisti: kun lopulta uskoo, ettei ole piilokamerassa, se lampaanpaisti on ihan huippuhyvää sekin!

Niinpä aion nauttia tästä yllättävästä tyylinmuutoksesta täysin rinnoin.