Minun painoni ei ole sinun ongelmasi

"Kauhee miten susta on tullut tollainen muodoton lössykkä.” 

”Ei tuollainen läski ikinä löydä poikaystävää.”

Nämä ovat sellaisia lauseita, joita olen saanut kuulla omalta mummoltani yli kymmenen vuotta sitten. Tätä jatkui useita vuosia, oikeastaan aina siihen asti kun kävin katsomassa mummoani viimeistä kertaa vanhainkodissa.  Painonsa takia koulukiusatulle teinitytölle jolla ei ollut koskaan ollut poikaystävää, tällaiset huomautukset olivat todella musertavia. Ne tunkeutuivat uniin ja myöhemmin päiväkirjamerkintöihin.  Kun tätä jatkui pitkään, aloin uskoa niihin itsekin. Miten tällainen plösö tosiaan voisikaan kelvata kenellekkään? Lopulta aikojen saatossa minusta tuli itseni pahin lannistaja ja vihollinen. 

Painosta huomauttelu on monelle ylipainoiselle todella arka paikka, tuli se keneltä tahansa. Sitäpaitsi, miten minun painoni sinulle kuuluu? Itse minä kiloni kannan!

Mun omien kokemusten, sekä viimeaikaisen intensiivisen tutkimustyön perusteella omat  sukulaiset-erityisesti naiset-ovat tämän alan mestareita. Rohkeat naiset kertovat, kuinka pelkkä ajatus sukujuhlista ahdistaa, kun jo monta viikkoa etukäteen painajaisiin tunkeutuu serkun kesähäät viimevuodelta, jossa täti otti asiakseen julistaa sinulle kovaan ääneen dieettivinkkejä ja vahtia jokaista syömääsi suupalaa. Toiselle mieleen juolahtaa se muisto kun mummo huomautti suvun kesäjuhlilla, että jos kuolet noin lihavana, kukaan ei jaksa kantaa hautajaisissa arkkuasi.

Näitä arjen moukkia löytyy joka nurkalta-joskus jopa täysin tuntemattomista ihmisistä.

Entäs se kerta, kun olit perjantaina rankan työviikon päälle ruokakaupassa. Ostokset oli jo tehty ja menit palauttamaan kärryjä. Kärrykatoksessa harhaili vanha muori etsimässä niitä kivoja matalia kärryjä- sellaisia joita olit juuri paluttamassa! Päätit olla avulias antaa omat kärrysi muorille väsyneen, mutta aidon hymyn saattelemana.  Kiitokseksi muori mutisi perääsi  ”Läskiperse.”

Onko vanhoilla ihmisillä oikeus sanoa mitä tahansa vain siksi, että ovat vanhoja?
-No ei jumalauta ole.

Joskus huomauttelija saattaa löytyä vieläkin lähempää – omasta sängystä. ”Rakas sinusta on tullut pullukka”, saattaa kuulostaa toisille ihan sopivalta lausahdukselta. Minulle se olisi isku vyön alle. Kaikilla ihmisillä on alitajuinen pyrkimys etsiä kanssaihmisiltä hyväksyntää olemassaololleen. Mistä hyväksyntää voi lähteä etsimään, jollei henkilöltä, jonka olet valinnut rinnallesi tarpomaan elämän pyörremyrskyissä? Ei ainakaan häneltä, joka lauantaisaunassa huomauttaa kärkkäästi, jos otat vielä toisen kiuasmakkaran.

Miltä sinusta tuntuisi, jos oma oma puolisosi kääntyisi sinua vastaan, eikä hyväksyisi sinua juuri sellaisena kuin olet?

Itse olen aina ajatellut asian niin, että jos meidän katon alla alkaa tapahtua tällaista huomauttelua, isäntä lentää ulos ikkunasta, eikä takaisin ole asiaa.


Sitten on vielä nämä ihmiset, joiden mielestä ratkaisu kaikkeen on laihduttaminen. Näillä ihmisille ei uskalla valittaa mistään, sillä vastaus kaikkeen on: ”Sun pitäis vähän laihduttaa.”
Miten mun paino vaikuttaa mihinkään, jos mulla on KURKKU kipeä??

- Mitä tällainen kommentoija saa toisen ihmisen julkisesta nolaamisesta?
- Unohtavatko nämä aikuiset ihmiset sen, että vaikka ylipaino näkyy ulospäin, ei se ole asia jota kenelläkään on oikeus tulla arvostelemaan?
- Onko heidän mielestään tosiaan ok puuttua siihen, miltä toinen ihminen näyttää?
- Haluavatko he korostaa omaa paremmuuttaan-vai kenties peitellä omaa huonoa itsetuntoaan?
- Kuvittelevatko he tosiaan auttavansa?

Oli asia niin tai näin, toisten ulkonäön tai painon arvosteleminen on aina huonoa käytöstä.

Olen ollut parisuhteessa 9 vuotta ja voin rehellisesti sanoa, ettei mieheni ole ikinä huomauttanut painostani tai ulkonäöstäni negatiiviseen sävyyn. 

Kun aloimme seurustella vuonna 2007 olimme nuoria, hädintuskin 18-vuotiaita. Olin jo silloin ylipainoinen, ehkä jopa lihavampi kuin olen tänään tätä kirjoittaessani. Puolisoni on pysynyt  koko tämän ajan rinnallani ja löytänyt aina jotain positiivista sanottavaa ulkonäöstäni. Joskus hän on ääneen ihmetellyt, miksi puhun itsestäni niin negatiiviseen sävyyn, koska en ansaitse sellaista keneltäkään- edes itseltäni.

Sanoppa se.

”Love yourself first and everything else falls into line. You really have to love yourself to get anything done in this world.”

-Lucille Ball-